Toisen maailmansodan jälkeen hahmottuneessa tilanteessa Suomi Ruotsin ohella jäi suurvaltojen blokkijaon ulkopuolelle. Neuvostoliitto ulotti vaikutuksensa sodan päätösvaiheessa miehittämiinsä tai kommunistien hallintaan joutuneisiin maihin. Vuonna 1948 itäblokkiin kuului Neuvostoliiton lisäksi Puola, Tshekkoslovakia, Albania, Unkari, Romania ja Bulgaria. Lisäksi Neuvostoliiton hallinnassa olivat miehitysvyöhykkeet Saksassa ja Itävallassa.

Tutkijoita on askarruttanut kysymys, miksi Suomi sai osakseen erikoiskohtelun? Siihen vaikuttaneista tekijöistä on nykytiedoilla poimittavissa erityisesti seuraavat:

- Torjuntataistelut kesällä 1944 pysäyttivät puna-armeijan hyökkäyksen.
- Suomi jäi sivuun painopistealueelta eli tieltä Berliiniin, puolueettoman Ruotsin kupeeseen.
- Neuvostoliitto tarvitsi kipeästi sotakorvauksia, joita Suomi pystyi toimittamaan riittävän nopeasti. Siitä tuli Suomelle “poliittinen henkivakuutus”.
- Suomen sisäpoliittinen tilanne vakautui verraten pian, ja valtiosääntö kesti kriisiaikojen paineet ilman mullistuksia.

Alkaneessa kylmässä sodassa suurvaltojen poliittisten kiistojen painopistealue alkuvaiheissa oli Keski-Euroopassa ja erityisesti Saksassa. Myös Balkanin suunta oli konfliktialuetta. Suomi sijaitsi sivussa noilta alueilta, joten kylmän sodan vaikutukset eivät heijastuneet tänne koko voimallaan.

Lisäksi vaikuttavana tekijänä voidaan mainita vuoden 1948 alussa Neuvostoliiton johtajan Josif Stalinin ja Jugoslavian johtajan Josip Broz Titon välillä kärjistynyt kiista, joka liittyi kommunistisen liikkeen sisäiseen valtakamppailuun. Stalin noudatti varovaista strategiaa asettaen etusijalle oman valtapiirinsä kiinteyden lujittamisen. Siinä tilanteessa Suomen ohella myös Jugoslavia jäi itäblokin ulkopuolelle, vaikka Jugoslaviassa vallitsi titolaistyyppinen kommunistinen yhteiskuntajärjestys.