Yhdysvalloilla ja Englannilla oli 1950-luvun alussa tarvetta tiedustella pommikoneilleen lentoreittejä Baltian rannikolla. Ruotsi tuki osaltaan tuota toimintaa ja pyrki samalla selvittämään, mitä kapasiteettia Neuvostoliitolla oli käytettävissään mahdollisesti Ruotsiin suunnattavaan hyökkäykseen.
Vuonna 1952 Neuvostoliitto rakensi Baltiaan uusia tutka-asemia ja tehosti alueen ilmapuolustusta, joten katsottiin aiheelliseksi myös kiihdyttää läntistä tiedustelua. Ruotsalainen elektronisen tiedusteluun varustettu DC-3 ehti tehdä Baltian rannikolle 26 salaista lentoa, kunnes se salaperäisesti katosi 13. kesäkuuta. Etsimään lähetetty merilentokone Catalina ammuttiin alas suunnilleen samoilla seuduilla Gotlannin itäpuolisella merialueella. Oli aavistettavissa, että myös DC-3 oli ammuttu alas.

DC-3:n mukana katosi kahdeksan hengen miehistö. Omaiset saivat tyytyä selitykseen, että he olivat kadonneet harjoituslennolla. Todellisuudessa DC-3:lla oli radiotiedustelulaitoksen antama tehtävä selvittää Baltian rannikon tutka-asemia ja viestiliikennettä. Tiedot toimitettiin myös läntisille tiedusteluelimille. Vakoilusta pidätetyn Stig Wennerströmin kuulusteluissa kävi myöhemmin ilmi, että Neuvostoliitto oli uhannut ampua koneen alas, ellei Baltian rannikon tiedustelua lopeteta. Kaksi vuotta aikaisemmin oli Liepajan lähellä jo ammuttu alas amerikkalainen tiedustelukone.

Samana päivänä 13.6.1952 katosi myös amerikkalainen tiedustelukone RB-29 Vladivostokin lähellä. Sen ampui alas MiG-hävittäjä. Oli selvää, että Neuvostoliitto oli päättänyt koventaa suhtautumistaan rannikoiden ja myös sisämaan kohteiden tiedustelulentoja kohtaan. Hitaat DC-3:n tapaiset koneet olivat silloin helppoja maaleja. Ruotsissa tehtiin johtopäätös, ettei enää kannata ottaa vastaavan suuruusluokan riskejä. Lyhyen noottien vaihdon jälkeen asia saatettiin pois diplomatian pöydiltä, mutta omaiset jäivät vuosikymmeniksi epätietoisuuteen tapahtumien oikeasta kulusta.

Vasta kylmän sodan päätyttyä on saatu selville, että DC-3 ammuttiin alas tarkoituksella pelottaa ruotsalaisia jatkamasta tiedustelua länsivaltojen hyväksi. Tehtävän suoritti erikseen valittu upseeri MiG-hävittäjällä. Koneen hylky löydettiin merestä vuonna 2003 ja nostettiin seuraavana vuonna tutkittavaksi. Vahvistui, että se oli ammuttu alas ja hyvin todennäköisesti kansainvälisellä vesialueella keskellä Itämerta. On ilmoitettu, että koneen jäännökset on tarkoitus asettaa näytteille ilmailumuseoon.


Lähteinä mm: Wilhelm Agrell, Fred och fruktan (2000), s. 113 - 114 ja Mikael Holmström, “Dimmorna skingras kring DC 3:n”, Svenska Dagbladet 12.3.2004.
Ks. William Burrows, By Any Means Necessary. America’s Secret Air War (2003), s. 138 - 139.