Jo lähes vuosikymmenen jatkunut Indokiinan sota saatiin päätöksen vuonna 1954 Geneven konferenssin päätöksillä. Ranska menetti alueella siirtomaaisännän oikeutensa. Indokiinassa sodan painopistealueena ollut Vietnam jaettiin Etelä- ja Pohjois-Vietnamin alueiksi 17. asteen leveyspiirin toimiessa demarkaatiolinjana. Vietnamin naapuristoon perustettiin itsenäiset valtiot, Laosin ja Kambodzhan kuningaskunnat.

Geneven sopimus allekirjoitettiin 21.7.1954. Siinä määritettiin Vietnamin ”väliaikainen” jako demarkaatiolinjalla, jonka molemmin puolin luotiin noin 5 kilometrin demilitarisoitu vyöhyke. Ranskan joukot määrättiin vetäytymään Indokiinasta. Väestö sai siirtyä haluamalleen vyöhykkeelle. Alueen maat velvoitettiin pysymään puolueettomina. Aselepoa valvomaan perustettiin kansainvälinen komissio.

Vietnamin yhdistämiseksi tuli järjestää vaalit vuonna 1956. Etelä-Vietnamissa valtaa pitänyt Ngo Dinh Diemin hallitus kieltäytyi kuitenkin pitämästä vaaleja, koska se pelkäsi häviävänsä laajempaa suosiota nauttiville kommunisteille. Yhdysvallat asettui tukemaan taloudellisesti Etelä-Vietnamin hallitusta.

Pohjois-Vietnamin Hanoissa valtaa piti Ho Tshi Minhin johtama kommunistinen hallitus. Pohjoinen oli noihin aikoihin myös teollistuneempi osa Vietnamia.


Lähteet: https://fi.wikipedia.org/wiki/Indokiinan_sota, https://fi.wikipedia.org/wiki/Geneven_konferenssi_(1954),
https://en.wikipedia.org/wiki/Geneva_Conference_(1954),
https://en.wikipedia.org/wiki/Geneva_Agreements.
Sopimusteksti: http://sourcebooks.fordham.edu/halsall/mod/1954-geneva-indochina.html