Kun välitön miehitysuhka talvella 1945 näytti poistuneen, pääesikunnassa tutkittiin mahdollisuuksia aloittaa kätköjen purku ja tavaroiden siirto puolustusvoimien varastoihin. Kätköjen paljastuttua keväällä valvontakomissio puuttui asiaan, ja Valtiollinen poliisi aloitti laajat tutkimukset ja pidätykset. Kaikkiaan pidätettiin yli 1700 henkeä.
Asekätkennän tutkinta- ja oikeuskäsittelyvaihe kesti kolmisen vuotta. Puolustusvoimat menetti asekätkentäepäilysten takia palveluksestaan runsaasti pätevää henkilöstöä, monien paetessa heti ulkomaille tai joutuessa kotimaassaan painostuksen kohteeksi. Poliittisesti vastuuseen joutui lähinnä puolustusvoimain komentaja jalkaväenkenraali Erik Heinrichs, joka pakotettiin eroamaan paikaltaan jo kesäkuun lopussa 1945.
Kirjallisuutta: Kansakunta sodassa 3. osa: kuilun yli (1992), s. 204 - 208; Niilo Lappalainen, Aselevon jälkeen (1997), s. 82 - 136; Matti Lukkari, Asekätkentä (1992); J.K. Paasikiven päiväkirjat I, (22.8.1947) ja (28.1.1948); Tuomo Polvinen, J.K. Paasikivi. Valtiomiehen elämäntyö 4, 1944 - 1948 (1999), s. 160 - 167; Suomen puolustusvoimat 1944-1974, s. 59-60; Juhani Suomi, Vonkamies. Urho Kekkonen 1944 - 1950 (1988), s. 142 – 147 ja Pekka Visuri, Paasikiven Suomi suurvaltojen puristuksessa 1944-1947 (2015), s. 108-110.
