Naton ja Varsovan liiton välillä oli neuvoteltu jo 1970-luvulta lähtien Euroopan tavanomaisten asevoimien vähentämisestä. Kiistat koskivat lähinnä henkilöstövahvuuksia ja ydinaseita. Wienissä aloitettiin vuonna 1989 neuvottelut uudelta pohjalta Etyk-prosessin puitteissa. Nyt huomio kiinnitettiin vain hyökkäyksellisiin asejärjestelmiin, ei siis enää vaikeasti määriteltäviin ja valvottaviin henkilöstövahvuuksiin.

Parantunut poliittinen ilmapiiri edisti sopimukseen pääsyä. Marraskuussa 1990 Pariisissa Etyk-huippukokouksessa allekirjoitetussa sopimuksessa Euroopan tavanomaisista asevoimista Natolle ja Varsovan liitolle määritettiin liittokohtaiset katot tiettyjen, hyökkäyksellisiksi määritettyjen aseiden osalta. Sopimuksessa puhutaan tosin vain maaryhmistä, sillä Varsovan liitto oli jo käytännössä kadonnut.

Tarkoituksena oli estää sotilasliittojen yllätyshyökkäykset ja kyky laajoihin hyökkäyksellisiin sotatoimiin Euroopassa. Siltä pohjalta päädyttiin seuraaviin kattolukuihin:

• 20 000 taistelupanssarivaunua
• 20 000 tykistöasetta
• 30 000 panssaroitua taisteluajoneuvoa
• 6 800 taistelulentokonetta
• 2 000 taisteluhelikopteria.

Aseistuksen kategoriat määriteltiin tarkoin luettelemalla asetyypit, joita se koski. Sovittiin myös todentamisesta eli verifikaatiosta. Katot olivat käytännössä Naton aseistuksen tasolla, joten sen ei tarvinnut vähentää juuri mitään. Varsovan liiton pienet maat vähensivät asevoimiaan selvästi alle kattolukujen. Neuvostoliitto siirsi suuret määrät aseita Uralin taakse sopimuksen ulottumattomiin, joten silläkään ei ollut vaikeuksia täyttää sopimusta. Euroopan puolueettomia maita sopimus ei koskenut, sillä niitä ei pidetty hyökkäyskykyisinä.

Pitkäaikainen kiista asevoimien tasapainosta poistui päiviltä nyt myös sopimusvaraisesti, mutta poliittisen tilanteen perustavan muutoksen johdosta sopimuksella ei ollut enää kovin paljon merkitystä. Asevoimia ja aseistusta vähennettiin Euroopasta kylmän sodan päättymisen ja Varsovan liiton lopettamisen vuoksi selvästi enemmän kuin sopimuksessa oli määritetty. Sopimus tavanomaisista asevoimista Euroopassa (TAE) oli kuitenkin osoitus uudenlaisesta ajattelusta, joka oli toteutettavissa myös käytännössä.


Lähteet: Jeremy Isaacs - Taylor Downing, Cold War (1998), s. 413. Internet: Treaty on Conventional Forces in Europe (CFE): www.fas.org/nuke/control/cfe/index.html; http://www.osce.org/library/14087; https://en.wikipedia.org/wiki/Treaty_on_Conventional_Armed_Forces_in_Europe; https://fi.wikipedia.org/wiki/TAE-sopimus.