Kriisejä valtapiirien rajoilla

313 7

  • Neuvostoliitossa Kuuban ohjuskriisin tulosta pidettiin arvovaltatappiona, josta
    Nikita Hrushtshevia vaadittiin vastuuseen.
  • Kumpikin osapuoli tunnusti kriisin osoittaneen, ettei ydinsotaa ole varaa
    aloittaa eikä ajautua siihen vahingossa.
  • Suurvaltojen kesken sovittiin yhteydenpidon varmistavista toimista.
  • Näihin kuului suoran puhelinyhteyden eli ”kuuman linjan” rakentaminen
    pääkaupunkien välille.

  SKS 3 logo pikku

313 7

  • Neuvostoliitossa Kuuban ohjuskriisin tulosta pidettiin arvovaltatappiona, josta
    Nikita Hrushtshevia vaadittiin vastuuseen.
  • Kumpikin osapuoli tunnusti kriisin osoittaneen, ettei ydinsotaa ole varaa
    aloittaa eikä ajautua siihen vahingossa.
  • Suurvaltojen kesken sovittiin yhteydenpidon varmistavista toimista.
  • Näihin kuului suoran puhelinyhteyden eli ”kuuman linjan” rakentaminen
    pääkaupunkien välille.

  SKS 3 logo pikku

Lisää aiheesta

Kuuban ohjuskriisi syksyllä oli koko maailman huomiota herättänyt dramaattinen tapahtuma. Silti sen nopeaan ratkaisuun johtaneen neuvotteluprosessin kulkua ei yleisesti tunnettu. Kriisin pääosapuolet olivat kylläkin selvillä siitä, että yhteydenpidon käytännön järjestelyt olivat hyvin sattumanvaraisia ja olisivat saattaneet helposti epäonnistua. Viestien välitys oli noihin aikoihin vielä hidasta ja epävarmaa, joten sitä päätettiin tehostaa.

Neuvostoliitossa tulosta pidettiin arvovaltatappiona, ja Nikita Hrushtshevia vaadittiin siitä vastuuseen. Toisaalta kumpikin suurvaltaosapuoli tunnusti kriisin osoittaneen, ettei keskinäistä ydinsotaa ole varaa aloittaa eikä siihen saisi ajautua myöskään vahingossa.

Suurvaltojen kesken sovittiin yhteydenpidon varmistavista toimista, muun muassa suoran puhelinyhteyden eli “kuuman linjan” rakentamisesta pääkaupunkien välille. Käytännössä tuo linja toimi ensi sijassa kaukokirjoittimien eli telex-yhteyksien varassa. Kaapeliyhteys Washingtonista Moskovaan kulki Etelä-Suomen kautta.


Kirjallisuutta: Alan Axelrod, The Real History of the Cold War (2009), s. 317-335; Michael Beschloss, Kennedy v. Khrushchev. The Crisis Years 1960 - 63 (1991); Richard Clutterbuck, International Crisis and Conflict Michael Dobbs, One Minute to Midnight. Kennedy, Khrushchev, and Castro on the Brink of Nuclear War (2008); (1993), s. 106 - 114; John Lewis Gaddis, We Now Know (1997), s. 260-280; Raymond Garthoff, Reflections on the Cuban Missile Crisis (1987); Jeremy Isaacs - Taylor Downing, Cold War (1998), s. 185-203 ja 231-245; Max Jakobson, Pelon ja toivon aika (2001), s. 360-368; Walter LaFeber, America, Russia, and the Cold War 1945 - 2000 (2002), s. 234-239; Martin McCauley, Russia, America and the Cold War (2004), s. 56-58; Ronald Powaski, The Cold War (1998), s. 131-144; The Cuban Missile Crisis 1962, Documents (2001); Ernest May - Philip Zelikow (eds.), The Kennedy Tapes (2002); Thomas Reed, At the Abyss (2005), s. 322-325; William Taubman, Khrushchev (2004), s. 529-619; James Hershberg, “The Crisis Years”, teoksessa Odd Arne Westad (ed.), Reviewing the Cold War (2000), s. 303-325.