Liittoutuneiden johtajat päättivät Lontoon sopimuksella 8.8.1945 asettaa Saksan ylimmät poliittiset ja sotilasjohtajat, “pääsotarikolliset”, syytteeseen “rikoksista rauhaa vastaan”, “sotarikoksista” ja “rikoksista ihmisyyttä vastaan”. Saksan johtajat joutuivat vastaamaan teoistaan Nürnbergissä, ja Japanin johtoa vastaan järjestettiin oikeudenkäynti Tokiossa samoilla periaatteilla.

Kansainvälinen sotarikostuomioistuin (International Military Tribunal) kokoontui Nürnbergiin 20.11.1945 aloittamaan prosessin Saksan ylimpien siviili- ja sotilasjohtajien tuomitsemiseksi. Monet heistä olivat kuitenkin Hitlerin tapaan jo surmanneet itsensä.

“Nürnbergin periaatteet” hyväksyttiin pohjaksi myös muille sotarikos- ja sotasyyllisyysoikeudenkäynneille. Niiden mukaan syytteet jaettiin kolmeen kategoriaan: 1) Rikokset rauhaa vastaan, joihin kuului hyökkäyssodan valmistelu ja käyminen. 2) Sotarikokset, jotka tarkoittivat kansainvälisesti sovittujen sodan oikeussääntöjen loukkaamista. 3) Rikokset ihmisyyttä vastaan, joihin sisällytettiin siviiliväestön murhaaminen tai muu tuhoaminen ja yleensäkin ihmisarvoa alentava kohtelu. Lisäksi määritettiin, etteivät kunkin maan kansallisen lainsäädännön tekohetkellä tai myöhemminkään voimassa olleet mahdollisesti poikkeavat määräykset tai esimiehen antama käsky vapauta syytteestä, vaan jokainen vastaa itse teoistaan kansainvälisesti sovittujen normien mukaisesti.

Nuo “Nürnbergin periaatteet” julistettiin YK:ssa vuonna 1946 kansainväliseksi tapaoikeudeksi, jota kaikkien tulee noudattaa. Voittajavallat (Yhdistyneet Kansakunnat) katsoivat lisäksi, että niiden päättämät säädökset koskevat kaikkia toisen maailmansodan aikana tehtyjä sotarikoksia myös taannehtivasti.

Nürnbergin oikeudenkäynnissä Saksan johtajia vastaan esitettiin hyvin raskauttavaa aineistoa erityisesti keskitysleireiltä, ja heitä tuomittiin kuolemaan. Voittajavaltojen omia rikoksia ei saanut ottaa tutkimuksen kohteeksi tai käyttää tekojen puolustamiseen. Sikäli kyseessä oli tyypillinen “voittajan oikeus”, vaikka syyteperiaatteet saivatkin laajalti hyväksyntää.
Tuomiot Nürnbergin oikeudenkäynnissä julistettiin 1.10.1946. Suurin osa syytetyistä 22 johtajasta tuomittiin kuolemaan hirttämällä, osa vankeusrangaistuksiin. Samalla tuomittiin rikollisiksi natsihallinnon seitsemän tärkeintä organisaatiota: Kansallissosialistien (NSDAP:n) puoluejohto, Saksan yleisesikunta, valtakunnan kabinetti (hallitus), SS, SA, SD ja Gestapo.

Nürnbergissä järjestettiin vielä 12 muuta oikeudenkäyntiä Saksan hallinnon ja yhteiskunnan eri osien johtajia vastaan. Niissä tuomittiin 175 henkeä.

Liittoutuneiden miehityshallinto Saksassa julkaisi 20.12.1945 lain, jonka perusteella velvoitettiin miehittäjät omilla vyöhykkeillään ottamaan kiinni sotarikoksiin syylliset. Heitä vastaan järjestettiin lähivuosina useita erillisiä oikeudenkäyntejä. Niissä tuomittiin poliittisia ja sotilasjohtajia, poliisiviranomaisia, ihmiskokeita tehneitä lääkäreitä ja orjatyövoimaa käyttäneitä teollisuusjohtajia.


Lähteet: Charter of the International Military Tribunal 8.8.1945. Saatavilla mm: www.law.umkc.edu/faculty/projects/ftrials/nuremberg/NurembergIndictments.html.
Oikeudenkäynnin kulusta ja luonteesta ks. esim. Leon Goldensohn, Nürnbergin haastattelut (Tammi, 2004), s. 9 – 38. https://fi.wikipedia.org/wiki/N%C3%BCrnbergin_oikeudenk%C3%A4ynnit  , https://www.ushmm.org/wlc/en/article.php?ModuleId=10007069  ,
Dokumentit internetissä: http://avalon.law.yale.edu/subject_menus/imtproc_v1menu.asp  .
Video: https://www.youtube.com/watch?v=szhpgDz5iC8