Amerikan ääni (Voice of America, VOA) perustettiin tukemaan propagandalla amerikkalaisten ja liittoutuneiden sodankäyntiä 1942. Kylmän sodan aikana luotiin Neuvostoliiton ympärille edellisen lähetysasemia täydentäen lyhytaaltoasemien ketju varmistamaan, että otollisina kuunteluaikoina lähetykset olivat kuultavissa ymmärrettävällä kielellä Neuvostoliiton ja itäblokin eri osissa. Lähetykset suunnattiin myös muille kansallisuuksille, jos näihin haluttiin vaikuttaa. Lähetyskieliä oli parhaimmillaan yli 40. Asemien sijoittelussa, lähetysajoissa ja -kielissä otettiin huomioon vuoden- ja vuorokaudenaikojen vaikutukset radioaaltojen etenemiseen. Asemapaikoiksi valikoituivat Okinawa, Filippiinit, Sri Lanka, Rhodos, Kreikka, Liberia, Marokko, Länsi-Saksa ja Iso-Britannia. Ketjua vahvisti viisi erittäin voimakasta asemaa Yhdysvalloissa. Ajankohtaisille kriisialueille perustettiin lisäksi alueelliseen toimintaan soveltuneita rajallisemman ulottuvuuden omanneita keskiaaltoasemia.

Neuvostoliiton eri kansanryhmiin pyrki vaikuttamaan Radio Liberty, ” A Free Voice of the Peoples of the Soviet Union” ja Varsovan liiton maihin Radio Free Europe. Näillä vuosina 1949 ja 1951 perustetuilla ketjuilla oli omia lähettimiä Länsi-Saksassa, Espanjassa ja Portugalissa sekä Libertyllä myös Taiwanilla, mutta niiden ohjelmia välittivät myös VOA:n asemat. Saksan ja erityisesti Berliinin informaatiotarpeisiin perustettiin amerikkalaissektorille ”Rundfunk im amerikanischen Sektor , RIAS” 1946 lähettimineen Berliinissä ja Baijerin Hofissa. Näiden kaikkien rahoitus tuli pääosin Yhdysvaltain hallinnolta. Berliinin alueen ja ympäristön palveluun perustettiin lisäksi Sender Freies Berlin 1954. Näistä RIAS on kylmän sodan jälkeen lakkautettu ja SFB fuusioitu Saksan itäosan radio-organisaatioihin. Mainitut kaksi muuta yhdistettiin keskenään 1970-luvulla ja ne jatkavat yhteistyössä VOA:n kanssa toimintaansa päämajan sijaitessa nykyisin Prahassa.

Moskovan radio oli perustettu 1929. Kylmän sodan alussa se jakautui oman väestön valistamiseen tarkoitettuun sisäisen palvelun osaan ja ulkomaanpalveluun. Näistä jälkimmäinen laajeni useita kymmeniä kieliä käsittäneeksi asemaverkostoksi, jonka lähetyksiä releoitiin itäblokin, Kuuban ja eräiden muiden maiden asemien kautta maailmanlaajuisesti. Neuvostotasavaltojen alueelliset radioasemat suuntasivat lähetyksensä sekä lähiympäristönsä sukulaiskansoille että jossakin määrin yleiskielillä kauaemmaksikin kertomaan, miten hyvin neuvostomaan alueilla eletään. Tallinnan radion kohteena oli erityisesti Suomi, Latvian radion Ruotsi ja Liettuan Vilnassa sijainneen aseman kohteina olivat lähinnä Tanska ja liettualaiset Pohjois-Amerikassa.

Itäisen Keski-Euroopan valtioiden radioyhtiöt muodostivat propagandajärjestelmän uloimman kehän, jos Moskovan radion kaukoreleointeja ei oteta huomioon. Niiden lähetyksillä oli useita kohdealueita, mutta joidenkin osalta oli erotettavissa erityisiä tehtäviä seuduille, joilla eli emigrantteja lähetysmaasta. Esimerkiksi Puolan radio painotti ohjelmissaan Pohjois-Amerikkaa ja Länsi-Eurooppaa, Bulgariasta suuntautuivat ohjelmat Balkanille ja Turkkiin, mutta kaikkikin lähettivät omalla kielellään ja useimmiten englanniksi useimpiin maanosiin.

Radiopropagandan torjuntaan perusti lähinnä vain Neuvostoliitto vuodesta 1948 voimakastehoisia häirintäasemia sekä omalle alueelleen että itäblokin maihin, varsinkin Bulgariaan. Häirintäasemien kokonaismääräksi on arvioitu noin 2000. Ne poistuivat häirintäkäytöstä pääosin kylmän sodan loppuun mennessä. Osan saivat haltuunsa lähetysaikaa myyvät yhtiöt, joita esimerkiksi länsimaiset radio-organisaatiot ja uskonnolliset ketjut käyttivät ohjelmiensa välittämiseen jo 1990-luvun aikana.

Suomalaisiakin pyrittiin valistamaan monesta suunnasta suomenkielellä. Moskovan radion suomenkieliset lähetykset alkoivat vähän ennen talvisodan syttymistä 1939. Niillä oli oma toimituksensa, joka yhdistettiin lähetyskieliä ja –toimintaa supistettaessa skandinaaviseen osastoon. Suomenkieliset lähetykset loppuivat 2009. Lähetykset Suomeen radioitiin Leningradissa sijainneen voimakkaan keskiaaltoaseman ja lyhytaaltoasemien kautta. Samanlainen järjestely oli Eesti Raadion Tallinnasta Suomeen suunnatuilla ohjelmilla. Kumpiki lähetti päivittäin usean tunnin ajan suomen kielellä. Petroskoin Radion lähetykset taas oli tarkoitettu lähinnä Neuvostoliiton Karjalaan. Itäblokin maista suomeksi lähetti vain Puolan radio, sekin tosin kaksi- tai kolmekin kertaa päivässä.

Amerikan äänen suomenkieliset lähetykset alkoivat 1942 ja olivat tilapäisesti lakkautettuina 1945-1951. Lopullisesti nämä lyhytaaltolähetykset päättyivät 1953. Iso-Britannian yleisradioyhtiö BBC aloitti suomenkieliset lähetykset 1940 ja lopetti 1997. Uskonnollisista ketjuista ovat suomeksi lähettäneet Vatikaanin Radio, IBRA Marokosta ja Portugalista sekä Andien ääni Ecuadorista.