Blokkijaon vakiintuminen ja Suomen puolueettomuuspolitiikka 1956 - 1968

Selaa aikakauden sisältöä nuolista tai käynnistä slideshow. Kuva on myös linkki aikakauden artikkeleihin.
Selaa aikakauden sisältöä nuolista tai käynnistä slideshow. Kuva on myös linkki aikakauden artikkeleihin.
Selaa aikakauden sisältöä nuolista tai käynnistä slideshow. Kuva on myös linkki aikakauden artikkeleihin.
Selaa aikakauden sisältöä nuolista tai käynnistä slideshow. Kuva on myös linkki aikakauden artikkeleihin.
Selaa aikakauden sisältöä nuolista tai käynnistä slideshow. Kuva on myös linkki aikakauden artikkeleihin.

Sekä Yhdysvallat että Neuvostoliitto kasvattivat voimakkaasti ydinaseistustaan 1950-luvun kuluessa. Yhdysvalloilla oli kyky noin 1 000 pommikoneellaan iskeä Neuvostoliiton kohteisiin, kun taas Neuvostoliitto pystyi käytännössä vain läntisen Euroopan uhkaamiseen.

Neuvostoliitto käynnisti mittavan hankkeen mannertenvälisten ohjusten rakentamiseksi. Sen etenemisestä saatiin havainnollinen näyte 4. lokakuuta 1957, kun tekokuu Sputnik ammuttiin maata kiertävälle radalle. Ensimmäinen Sputnik oli vielä pieni, 83 kiloa painava koekappale, mutta sen propaganda-arvo oli erittäin suuri, kun ihmiset ympäri maapallon seurasivat sen lentoa. Kuukauden kuluttua seurasi suurempi satelliitti, Sputnik II, joka kuljetti avaruuteen ensimmäisen elävän olennon Laika-koiran.

Yhdysvallat lähetti tammikuun lopulla 1958 avaruuteen satelliitin Explorer 1 ja kykeni parin vuoden kuluessa saamaan tiedustelusatelliiteistaan hyvälaatuisia kuvia, joilla pystyttiin seuraamaan Neuvostoliiton ydinaseohjelmien edistymistä.

Huhtikuussa 1961 Neuvostoliitto kykeni lennättämään avaruuteen ihmisen, kun Juri Gagarin kiersi Vostok-aluksella maapallon ja laskeutui onnistuneesti Volgan alueelle.

Yhdysvalloissa Neuvostoliiton avaruusmenestykset aiheuttivat suuren hämmingin. Presidentti Eisenhoweria syytettiin siitä, että hän oli jättänyt maan jälkeen avaruuskilvassa ja alttiiksi Neuvostoliiton ydinasehyökkäykselle. Vaikka Eisenhower tiesi, ettei noissa syytöksissä ollut perää, hän lupasi käynnistää suuren avaruusohjelman, joka nostaisi maan johtoasemaan avaruustutkimuksen ja hyväksikäytön alalla.
Tiedustelulähteidensä perusteella amerikkalaiset olivat selvillä siitä, ettei Neuvostoliitolla vielä ollut Yhdysvaltoja uhkaavaa ydinaseistusta. Silti amerikkalaiset päättivät sijoittaa Eurooppaan ja Turkkiin uusia keskikantaman ydinaseita pelotteeksi Neuvostoliitolle.

Yhdysvaltojen väestön keskuudessa syntyi 1950-luvun lopulla samantapainen hysteria kuin Korean sodan syttymisen aikaan. Kouluissa pidettiin harjoituksia, joissa opetettiin suojautumaan pulpettien alle ydinasehyökkäyksen alkaessa, ja monet rakensivat omakotitalojen pihoihin ydinpommisuojia. Demokraattien taholta väitettiin, että Neuvostoliitolla olisi vuonna 1962 valmiina jo 3 000 mannertenvälistä ohjusta. Todellisuus oli aivan muuta, kuten Eisenhower hyvin tiesi. Neuvostoliitto oli keskittynyt näyttäviin avaruusteknologian kokeisiin, eikä ydinräjähteiden kuljettamiseen kelvollisia ohjuksia valmistettu vielä sarjatuotantona.

Presidentti Kennedy julkisti toukokuussa 1961 ohjelman ihmisen lennättämiseksi kuuhun vuosikymmenen loppuun mennessä. Aikataulu piti, sillä Armstrongin ja Aldrinin kuukävely toteutui heinäkuussa 1969.
Ydinaseiden ja toinen toistaan mahtavampien ohjusten symboliarvo oli niin suuri, että valtioiden johtajien oli vaikea vastustaa kiusausta lähteä mukaan ydinasekilpaan. Iso-Britannia oli jo rakentanut oman ydinaseensa Yhdysvaltojen avustuksella, ja Ranskassa valtaan noussut presidentti Charles de Gaulle julisti tavoitteekseen itsenäiset ydinasevoimat. Jopa Ruotsissa ja Sveitsissäkin ryhdyttiin valmistelemaan ydinaseiden hankintaa, kunnes tarkemmin asiaa tutkittaessa pienen maan ydinasepelote todettiin turhan kalliiksi ja tehottomaksi pelottamaan todellisia ydinasevaltoja.


Lähteet: Gerard DeGroot. The Bomb (2004), s. 216 - 236; Gregg Herken, Counsels of War (1985), s. 96 - 134; Jeremy Isaacs - Taylor Downing, Cold War (1998), s. 155 – 160 ja Pekka Visuri, Totaalisesta sodasta kriisinhallintaan (1989), s. 44-48 ja 102-108 .
Internetissä: https://www.archives.gov/research/alic/reference/space-timeline.html, https://en.wikipedia.org/wiki/Space_Racehttps://fi.wikipedia.org/wiki/Avaruuskilpa, https://en.wikipedia.org/wiki/Timeline_of_space_exploration,