Blokkijaon vakiintuminen ja Suomen puolueettomuuspolitiikka 1956 - 1968

Selaa aikakauden sisältöä nuolista tai käynnistä slideshow. Kuva on myös linkki aikakauden artikkeleihin.
Selaa aikakauden sisältöä nuolista tai käynnistä slideshow. Kuva on myös linkki aikakauden artikkeleihin.
Selaa aikakauden sisältöä nuolista tai käynnistä slideshow. Kuva on myös linkki aikakauden artikkeleihin.
Selaa aikakauden sisältöä nuolista tai käynnistä slideshow. Kuva on myös linkki aikakauden artikkeleihin.
Selaa aikakauden sisältöä nuolista tai käynnistä slideshow. Kuva on myös linkki aikakauden artikkeleihin.

Kypros oli ollut kauan Ottomaanien valtakunnan osana ja 1920-luvulta brittiläisen miehityksen alaisena. Itsenäistymisen yhteydessä vuonna 1960 saarelle jäi englantilaisten sotilastukikohtia. Enemmistön muodostaneella kreikkalaisella väestönosalla oli tavoitteena liittää Kypros Kreikkaan, kun taas turkkilaisväestö vastusti sitä ankarasti puoltaen mieluummin saaren jakamista. Kahakat väestönosien välillä kiihtyivät vuoden 1963 lopulla.

Kreikan hallitus siirsi vuoden 1964 alkuun mennessä Kyprokselle noin 10 000 sotilasta, mikä oli vastoin saaren asemasta tehtyjä kansainvälisiä sopimuksia. Turkki puolestaan uhkasi tehdä maihinnousun, elleivät kreikkalaissotilaat poistuisi. Yhdysvallat yritti rauhoitella kahden Nato-maan välillä kärjistynyttä kriisiä mutta huonolla menestyksellä. Joka tapauksessa amerikkalaisten ja brittien yhteinen painostus esti Turkkia aloittamasta maihinnousua.

Kun yhteenotot Kyproksella lisääntyivät vuoden 1963 lopulla, päätettiin kriisi antaa YK:n ratkaistavaksi. Keväällä 1964 perustettiin väestönosia erottamaan rauhanturvaoperaatio UNFICYP. Yhteenotot jatkuivat kuitenkin myös YK:n joukkojen saavuttua. Sissit tekivät iskujaan, ja Turkin ilmavoimat pommittivat kreikkalaiskohteita.

Kylmän sodan asetelmista seurasi, että Yhdysvallat asettui lähinnä Turkin puolelle ja pyrki salaisissa neuvotteluissa saarten jakamiseen. Neuvostoliitto tuki Kyproksen itsenäisyyttä ja puolueettomuutta ylläpitänyttä, arkkipiispa Makarioksen johtamaa hallitusta. Sen kaatamiseksi työskentelivät turkkilaisten ohella myös Manner-Kreikan tukemat ääriliikkeet.

Välttääkseen sodan alkamisen kahden Nato-maan välillä länsivallat päätyivät tukemaan YK:n rauhanturvaoperaatiota. Siihen pyrittiin saamaan vahva puolueettomien maiden edustus, jolloin myös Suomelle tuli saaren rauhoittamisessa tärkeä rooli. Neuvostoliitto ei suoranaisesti vastustanut YK:n rauhanturvaoperaation aloittamista mutta ei myöskään suostunut maksamaan sen kuluja. Perusteluna oli, että rahoitusvastuu kuului lähinnä Natolle.

Kyproksen tilanne pysyi lähivuodet jännittyneenä, mutta suoranaisilta taisteluilta vältyttiin. Kreikassa 1967 tapahtunut sotilasvallankaappaus kiristi kuitenkin mielialoja myös Kyproksella. Kesällä 1974 Kreikan sotilashallituksen tukema kansalliskaarti teki siellä vallankaappauksen, johon Turkki reagoi nopeasti lähettämällä asevoimansa hyökkäykseen. YK:n joukot eivät voineet puuttua tapahtumiin, joten turkkilaiset ylivoimallaan pakottivat kreikkalaiset vetäytymään saaren pohjoisosista.

YK:n päätöslauselmalla saatiin 22.7.1974 voimaan aselepo, jonka myötä Kypros jäi jaetuksi hallituksen valvomaan kreikkalaiseen osaan ja Turkin miehittämään pohjoisosaan.


Lähteinä mm: Jarl Kronlund - Juha Valla, Suomi rauhanturvaajana 1956 - 1990 (1996), s. 67- 71 ja 81 - 85. Internetissä: Brendan O’Malley, Cyprus: History, Present and the Future, löytyy: www.peace-cyprus.org/Memories/Omalley.html