Blokkijaon vakiintuminen ja Suomen puolueettomuuspolitiikka 1956 - 1968

Selaa aikakauden sisältöä nuolista tai käynnistä slideshow. Kuva on myös linkki aikakauden artikkeleihin.
Selaa aikakauden sisältöä nuolista tai käynnistä slideshow. Kuva on myös linkki aikakauden artikkeleihin.
Selaa aikakauden sisältöä nuolista tai käynnistä slideshow. Kuva on myös linkki aikakauden artikkeleihin.
Selaa aikakauden sisältöä nuolista tai käynnistä slideshow. Kuva on myös linkki aikakauden artikkeleihin.
Selaa aikakauden sisältöä nuolista tai käynnistä slideshow. Kuva on myös linkki aikakauden artikkeleihin.

Kuuban kriisissä syksyllä 1962 Neuvostoliitto oli toiminut kyselemättä neuvoa liittolaisilta Euroopassa ja Aasiassa, vaikka mahdollisuus kriisin kärjistymiseen maailmansodaksi koski myös niiden elintärkeitä etuja. Romania ilmoitti salaisesti Yhdysvalloille, ettei se ottaisi osaa Neuvostoliiton ja Yhdysvaltojen välille Kuuban tapaisesta tilanteesta ehkä kehittyvään aseelliseen konfliktiin. Toisaalta Kiina voimisti kritiikkiään Nikita Hrushtshevia ja koko neuvostojohtoa vastaan syytöksillä tarpeettomasta perääntymisestä. Albania alkoi entistä selvemmin myötäillä Kiinan tekemiä linjauksia ja eristyä muista Itä-Euroopan maista.

Itäblokin yhtenäisyys rakoili vuodesta 1963 alkaen myös taloudellisen tilanteen heikkenemisen vuoksi. Neuvostoliitto ei saanut maatalouttaan kuntoon eikä talousyhteisö SEV:n puitteissa sovittu työnjako miellyttänyt kaikkia. Tässäkin suhteessa Romania alkoi erota omille teilleen tyytymättömänä sille kaavailtuun maataloustuottajan asemaan ja ryhtyi suurin kustannuksin kehittämään omavaraista teollisuustuotantoa.

Nikita Hrushtshev kamppaili asemastaan kotimaisia haastajia vastaan ja pyrki liennytykseen suhteissa länteen. Hän ei ollut halukas keskustelemaan ulkopolitiikan koordinoimisesta Varsovan liiton puitteissa, mikä herätti tyytymättömyyttä pienten jäsenmaiden keskuudessa. DDR:n johdon suhteet Moskovaan viilenivät taloutta koskevien erimielisyyksien vuoksi, sillä Neuvostoliitolla ei ollut varaa tukea voimakkaasti Itä-Saksan teollisuutta.

Hrushtshevin syrjäyttäminen lokakuussa 1964 nähtiin itäblokin piirissä yleisesti mahdollisuutena yhteistyön tehostamiseen. Tiedettiin, että syrjäyttämisen takana oli sekä puoluebyrokratian että asevoimien johdon piiriin levinnyt tyytymättömyys Hrushtshevin poliittisiin linjauksiin ja toimintatapaan. Pienten jäsenmaiden puoluevirkamiehet pyrkivät lisäämään tässä yhteydessä omaa vaikutusvaltaansa.

Uuden johdon kärkihahmot Leonid Brezhnev ja Aleksei Kosygin aktivoivat kohta Varsovan liiton toimintaa itäblokin yhtenäisyyden vaalijana. Romania ja Albania jättäytyivät kuitenkin siitä sivuun pysytellen lähinnä muodollisina jäseninä. Noihin aikoihin Varsovan liitolle laadittiin yhtenäistä strategista suunnitelmaa, jonka tekoon osallistuivat Neuvostoliiton lisäksi lähinnä Puola, Tshekkoslovakia, Unkari ja DDR.

Neuvostoliitossa ja itäisessä Keski-Euroopassa stalinismin purkaminen jatkui vielä 1960-luvun alussa, kun taas Kiina ja Albania asettuivat sitä vastustamaan. Kommunistipuolueiden sisälläkin mielipiteet jakautuivat yhä selvemmin reformisteihin ja konservatiiveihin.

Puolan johtaja Wladyslaw Gomulka, joka 1950-luvulla oli esiintynyt uudistajana, alkoi noudattaa yhä konservatiivisempaa linjaa. Puolan maatalous ajautui kasvaviin vaikeuksiin 1960-luvun puolivälin jälkeen, ja väestön tyytymättömyys voimistui johtaen lähivuosina myös vakaviin mellakoihin.

Tshekkoslovakiassa hallitus ja puoluejohto vastustivat uudistuksia pelätessään joutumista “Unkarin tielle” vuoden 1956 tapaan. Seurauksena oli poliittisten ja taloudellisten uudistuspaineiden kasautuminen 1960-luvun puolivälissä. Tshekkoslovakian johto reagoi taloudellisia ja poliittisia uudistuksia vaatineiden henkilöiden ja yhdistysten toimintaan kiristämällä kuria, ja tilanne jatkui toistaiseksi entisellään. Vuonna 1967 vastustus vallassa ollutta Antonin Novotnya vastaan kasvoi siinä määrin, että Neuvostoliiton johto neuvoi tshekkejä vaihtamaan puoluejohtoa ja hallitusta uudistusmielisempään. Seurauksena oli Aleksander Dubcekin valinta puolueen johtoon tammikuun 1968 alussa ja siitä kevään kuluessa kehittynyt kriisi, joka päättyi Varsovan liiton joukkojen miehitykseen 21. elokuuta.

Tshekkoslovakian kriisi 1968 kiihdytti mieliä koko itäblokin piirissä, mutta siitä ei kehittynyt laajempaa kapinointia vallinnutta järjestystä kohtaan. Varsovan liiton johtajien osoittama päättäväisyys lähettää tarvittaessa panssareita järjestystä pitämään ei jäänyt keneltäkään huomaamatta. Kommunistipuolueiden kesken voimistui jakautuminen erilaisiin ryhmittymiin. Osa seurasi tiiviisti Neuvostoliiton linjauksia, osa kannatti liberaalia “eurokommunismia”, samalla kun Maolainen kova linja ja erilaiset sirpaleryhmittymät saivat omia kannattajiaan. Albania erosi lopullisesti Varsovan liitosta, ja Romania jättäytyi liiton käytännön toimintojen ulkopuolelle. Jugoslavia pelkäsi sosialististen maiden yhtenäisyyttä korostaneen “Brezhnevin opin” paineiden kohdistuvan seuraavaksi Balkanille ja ryhtyi vahvistamaan puolustustaan. Ulkonaisesti itäblokki Euroopassa eli Varsovan liitto näytti kuitenkin vielä yhtenäiseltä, mutta ideologiset, poliittiset ja taloudelliset erimielisyydet pinnan alla kasvoivat.

Vakavin yhtenäisyyden haaste Neuvostoliitolle tuli kuitenkin Kiinasta, joka vuodesta 1966 oli radikaalin “kulttuurivallankumouksen” kourissa. “Suuri skisma” Neuvostoliiton kanssa jatkui ja johti vuosikymmenen lopulla myös aseellisiin kahakoihin maiden välisellä rajalla. Koetun uhkan suuruutta valaisee Neuvostoliiton asevoima kasvu Kiinan rajalla: Vuonna 1961 siellä oli 12 heikossa valmiudessa ollutta divisioonaa, ja vuonna 1969 sinne oli keskitetty jo 55 divisioonaa vahvalla ydinaseistuksella tuettuna.


Lähteinä mm: Jens Hacker, Der Ostblock (1983), s. 773 - 935; Jeremy Isaacs - Taylor Downing, Cold War (1998), s. 258 - 272; Matthew Ouimet, The Rise and Fall of the Brezhnev Doctrine in Soviet Foreign Policy (2003); W.R. Smyser, From Yalta to Berlin (1999), s. 206 - 223; Vladislav Zubok - Constantine Pleshakov, Inside the Kremlin’s Cold War (1996 - 2002), s. 258 - 282.