Blokkijaon vakiintuminen ja Suomen puolueettomuuspolitiikka 1956 - 1968

Selaa aikakauden sisältöä nuolista tai käynnistä slideshow. Kuva on myös linkki aikakauden artikkeleihin.
Selaa aikakauden sisältöä nuolista tai käynnistä slideshow. Kuva on myös linkki aikakauden artikkeleihin.
Selaa aikakauden sisältöä nuolista tai käynnistä slideshow. Kuva on myös linkki aikakauden artikkeleihin.
Selaa aikakauden sisältöä nuolista tai käynnistä slideshow. Kuva on myös linkki aikakauden artikkeleihin.
Selaa aikakauden sisältöä nuolista tai käynnistä slideshow. Kuva on myös linkki aikakauden artikkeleihin.

Presidentti Kekkosen matka Amerikkaan alkoi 10.10.1961. Hänen seurueensa oli verraten pieni, vain ulkoministeri Karjalainen ja muutama avustaja, muun muassa lehdistöstä ja presidentin puheista huolehtinut Max Jakobson. Mukaan tuli myös teollisuusvaltuuskunta.

Ensimmäinen kohde oli Kanada, missä käytiin rutiiniluontoisia poliittisia keskusteluja ja katseltiin nähtävyyksiä. Lisäksi ohjelmaan kuului kanadansuomalaisten tapaamisia. Yhdysvaltojen puolelle Kekkonen seurueineen siirtyi 16. lokakuuta.

Washingtonissa järjestettyjen vastaanottoseremonioiden jälkeen alkoi tiivis poliittinen vierailuosuus. Presidentti J.F. Kennedy kävi 17.10. Kekkosen kanssa pitkän keskustelun ajankohtaisesta suurvaltapolitiikasta ja Suomen asemasta. Mukana olivat myös ulkoministerit. Juuri noina päivinä Berliinin kriisi jälleen kärjistyi, jopa niin että amerikkalaiset ja venäläiset panssarivaunut asettuivat vastakkain miehitysvyöhykkeiden väliselle rajalle. Saksan kysymys luonnollisesti nousi keskeiseksi teemaksi.

Amerikkalaiset selostivat maansa kantaa, ja Kekkonen esitti myös Brezhnevin Suomen-vierailulta saatuja tietoja. Tärkein asia kuitenkin oli Suomen aseman selvittely, jolloin Kennedy sai kuulla seikkaperäisen esityksen puolueettomuuspolitiikan perusteista. Keskustelun päätteeksi Kennedy kysyi, mitä Yhdysvallat voisi tehdä Suomen tukemiseksi. Kekkonen toivoi lähinnä kaupallista ja taloudellista tukea, mikä tarkoitti erityisesti pääsyä läntisille markkinoille ja luottoja. Lisäksi hän toivoi ymmärtämystä Suomen erikoisasemaa kohtaan, millä Kennedy ymmärsi tarkoitettavan sisä- ja ulkopoliittisten interventioiden välttämistä. Kennedyn tapaamisen jälkeen seurasi vielä yksityiskohtainen keskustelu ulkoministeri Dean Ruskin kanssa.

Keskustelujen pohjalta laaditussa tiedonannossa todettiin Suomen sopimussitoumukset ja puolueettomuuspolitiikkaan kuulunut pyrkimys pysytellä suurvaltakiistojen ulkopuolella. Yhdysvallat ilmoitti ymmärtävänsä Suomen aseman ja politiikan perusteet.

Vielä samana päivänä Kekkonen puhui vaativalla foorumilla, Washingtonin lehdistöklubilla, ja sai esityksestään kiitosta. New Yorkissa ohjelmaan sisältyi puhe YK:n yleiskokoukselle.

Loppuosa vierailusta käsitti tutustumisia taloudellisesti, poliittisesti ja sotilaallisesti tärkeisiin kohteisiin sekä tapaamisia amerikansuomalaisten kanssa. Havaijilla vietetyn lomaosuuden aikana 30.10. saapui tieto Moskovasta Suomelle osoitetusta nootista, jolloin ulkoministeri Karjalainen lähetettiin Helsinkiin selvittämään tilannetta. Kekkonen jatkoi vierailuohjelmansa loppuun ja palasi Suomeen vasta 3. marraskuuta. Silloin voitiin todeta, että matka Amerikkaan oli ollut suuri menestys, mutta kotimaassa odotti jo poliittinen kriisi.


Lähteinä mm: Max Jakobson, Veteen piirretty viiva (1981), s. 227 - 240; Max Jakobson, Pelon ja toivon aika (2001), s. 300 - 311; Juhani Suomi, Kriisien aika (1992), s. 445 - 484.