Blokkijaon vakiintuminen ja Suomen puolueettomuuspolitiikka 1956 - 1968

Selaa aikakauden sisältöä nuolista tai käynnistä slideshow. Kuva on myös linkki aikakauden artikkeleihin.
Selaa aikakauden sisältöä nuolista tai käynnistä slideshow. Kuva on myös linkki aikakauden artikkeleihin.
Selaa aikakauden sisältöä nuolista tai käynnistä slideshow. Kuva on myös linkki aikakauden artikkeleihin.
Selaa aikakauden sisältöä nuolista tai käynnistä slideshow. Kuva on myös linkki aikakauden artikkeleihin.
Selaa aikakauden sisältöä nuolista tai käynnistä slideshow. Kuva on myös linkki aikakauden artikkeleihin.

Presidentti Kekkonen vieraili YK:n päämajassa 19.10.1961 ja piti siellä yleiskokouksen istunnossa puheen, jossa hän luonnehti Suomen roolia kansainvälisessä politiikassa seuraavasti:

“Olemme sitä mieltä, että meidän tehtävämme täällä on lieventää erimielisyyksiä, ja pyrkiä rakentaviin ratkaisuihin sen sijaan, että kärjistäisimme tai ylläpitäisimme ristiriitoja tai aiheuttaisimme uusia... Uskomme, että sovittelun avulla on mahdollista saattaa sopusointuun erilaiset edut kaikkien yhteiseksi parhaaksi.

Näemme itsemme täällä pikemmin lääkärin kuin tuomarin osassa. Asiana ei ole esittää moitteita tai julistaa tuomioita. Meidän on mieluummin tutkittuamme ongelmia pyrittävä löytämään niihin parannuskeinoja. Oma kokemuksemme on meille Suomessa opettanut, että vain vähän jos mitään pysyvää voidaan saavuttaa käden käänteessä. Tiedämme, että jokaiseen tavoittamisen arvoiseen päämäärään päästään vain paljolla ja kovalla työllä, kärsiväisyydellä ja määrätietoisuudella...

Puolueettomuuspolitiikkamme tarkoituksena on, kuten monesti olemme sanoneet, asettaa Suomi kiistattomasti ulkopoliittisten spekulaatioiden ulottumattomiin. Olemme kiitollisia siitä tunnustuksesta, jonka itsenäisyystahtomme, demokratiamme elinvoima ja rauhanrakkautemme on joka puolelta saanut.”

Suomen esittelemä linja sai tunnustusta YK:n piirissä, ja myös New York Times kommentoi puhetta myönteiseen sävyyn. YK:n toimintaa 1960-luvulla leimasi itsenäistyneiden siirtomaiden tulo maailmanjärjestön jäseniksi. YK muuntui yhä selvemmin maailmansodan voittajien luomuksesta yleismaailmalliseksi järjestöksi, jossa myös Suomen kaltaisille maille tarjoutui tilaisuus aktiiviseen osallistumiseen ja vaikuttamiseen.


Lähteinä: Max Jakobson, Veteen piirretty viiva (1981), s. 243; Timo Soikkanen, Presidentin ministeriö (2003), s. 198 - 199; Juhani Suomi, Kriisien aika (1992), s. 471; Urho Kekkonen. Puheita ja kirjoituksia II (1967), s. 154 - 157.