Blokkijaon vakiintuminen ja Suomen puolueettomuuspolitiikka 1956 - 1968

Selaa aikakauden sisältöä nuolista tai käynnistä slideshow. Kuva on myös linkki aikakauden artikkeleihin.
Selaa aikakauden sisältöä nuolista tai käynnistä slideshow. Kuva on myös linkki aikakauden artikkeleihin.
Selaa aikakauden sisältöä nuolista tai käynnistä slideshow. Kuva on myös linkki aikakauden artikkeleihin.
Selaa aikakauden sisältöä nuolista tai käynnistä slideshow. Kuva on myös linkki aikakauden artikkeleihin.
Selaa aikakauden sisältöä nuolista tai käynnistä slideshow. Kuva on myös linkki aikakauden artikkeleihin.

Suomessa ryhdyttiin 1960-luvun puolivälissä valmistelemaan ydinvoimalan hankintaa siten, että valtiojohtoinen Imatran Voima (IVO) järjesti avoimen tarjouskilpailun. Valtioneuvosto ratkaisi kuitenkin vuonna 1967, ettei IVO:n tarjouskilpailu ollut pätevä sopimuksen pohjaksi. Seuraavana vuonna valtioneuvosto päätti siirtää koko hankeen toteutusta toistaiseksi.

Ensimmäisessä vaiheessa läntiset tarjoukset (Länsi-Saksasta, Ruotsista ja Englannista) näyttivät edullisimmilta kustannuksiensa puolesta. Päätöstä tehtäessä oli kuitenkin otettava huomioon myös rahoitukseen, polttoaineen saamiseen ja käsittelyyn sekä ulkopolitiikkaan sisältyviä näkökohtia. Kylmän sodan oloissa ydinvoimalan hankinta oli kansainvälisesti erittäin kiinnostava kysymys, eikä vähiten ydinräjähteiden raaka-aineisiin liittyvien kytkentöjensä vuoksi.

Neuvostoliitto tarjosi Suomelle kesällä 1968 omaa reaktorityyppiään ja sovitti hintaa läntisten tarjousten tasalle. Valtioneuvoston päätettyä ratkaisun siirtämisestä alkoi vähitellen hahmottua suunnitelma, että Suomeen tilataan suunnilleen samanaikaisesti kaksi reaktoria, joista toinen tulisi valtiojohtoiselle IVO:lle ja toinen suurteollisuuden perustamalle yksityiselle yhtiölle Teollisuuden Voimalle (TVO) .

Valtioneuvoston periaatepäätös IVO:n ydinvoimalan tilaamisesta Neuvostoliitosta ja rakentamisesta Loviisaan tehtiin kesällä 1969, ja varsinainen hankintasopimus syntyi seuraavana vuonna. Voimalaan tilattiin länsimaista turvatekniikkaa ja muuta varustusta. Myös suomalaisten toimitusten osuudesta tuli huomattavan suuri. Rakentamiseen kului useita vuosia, jona aikana ryhdyttiin valmistelemaan jo seuraavan voimalan tilaamista Loviisaan.

Teollisuuden Voima tilasi vuonna 1972 Rauman lähelle Olkiluotoon rakennettavan voimalan laitteistot Ruotsista. Vuonna 1974 Olkiluotoon tilattiin toinen voimala, joten 1970-luvulla ydinvoimaloiden määrä Suomessa kohosi neljään. Kahden reaktorin päätoimittajana oli Neuvostoliitto ja kahden muun reaktorit tulivat Ruotsista.


Lähteet: Mauno Koivisto, Liikkeen suunta (1997), s. 176-189, Karl-Erik Michelson- Tuomo Särkikoski, Suomalainen ydinvoimalaitos (2005), s. 1-246; Juhani Suomi, Taistelu puolueettomuudesta (1996), s. 91-102. Internet: https://fi.wikipedia.org/wiki/Ydinvoima_Suomessa; https://fi.wikipedia.org/wiki/Loviisan_ydinvoimalaitos; http://yle.fi/aihe/artikkeli/2009/02/18/suomi-siirtyi-ydinenergiaan-itanaapurista-tilatulla-voimalalla.