Liennytyksen kausi 1969 - 1979

Selaa aikakauden sisältöä nuolista tai käynnistä slideshow. Kuva on myös linkki aikakauden artikkeleihin.
Selaa aikakauden sisältöä nuolista tai käynnistä slideshow. Kuva on myös linkki aikakauden artikkeleihin.
Selaa aikakauden sisältöä nuolista tai käynnistä slideshow. Kuva on myös linkki aikakauden artikkeleihin.

Yhdysvalloissa pidettiin Mao Tse-tungin johtamaa kommunistista Kiinaa Neuvostoliiton ohella päävastustajana kylmässä sodassa. Muistot Korean sodasta 1950 - 1953 sekä ajankohtaiset kiistat Taiwanin asemasta yhdessä Vietnamin sodan kanssa ylläpitivät Yhdysvalloissa vielä 1960-luvun lopulla voimakasta viholliskuvaa, joten Neuvostoliiton ja Kiinan välille kehittynyt konflikti jäi vähälle huomiolle. Monille amerikkalaisille oli suuri yllätys ja myös järkytys, kun julkaistiin tieto presidentti Nixonin saamasta kutsusta vierailla Kiinassa vuoden 1972 alussa.

Taustana lähentymiselle oli presidentin neuvonantajan Henry Kissingerin salainen tunnustelumatka Kiinaan kesällä 1971. Silloin selvisi, että kiinalaiset olivat valmiit sovintoon vahvistaakseen asemaansa suhteessa Neuvostoliittoon.

Presidentti Richard Nixonin vierailu Kiinassa toteutettiin helmikuussa 1972 näyttävin juhlamenoin. Nixonin ja Maon lämminhenkinen tapaaminen näytettiin televisioissa ympäri maailman. Nixon vieraili Pekingin suuressa kansojen hallissa ja Kiinan muurilla suuren toimittajakunnan saattamana.

Yhdysvaltojen ja Kiinan johtajat allekirjoittivat vierailun yhteydessä Shanghain julistuksen, jossa luvattiin normalisoida maiden väliset suhteet, toimia kansainvälisen jännityksen vähentämiseksi, pidättyä tavoittelemasta hegemoniaa Asian - Tyynen meren alueella ja asettumisesta toista osapuolta vastaan. Tähän sisältyi Yhdysvaltojen puolelta tunnustus, että Kiinan kansantasavalta, eikä siis Taiwan, on oikeutettu kansainvälisesti edustamaan Kiinaa.

Jälkeen päin on esitetty arvioita, että Nixonin vierailu oli enemmänkin symbolinen kuin käytännön tuloksia tuottanut. Sitä on joka tapauksessa pidetty häikäisevänä esimerkkinä poliittisen realismin mukaisesta kansallisten intressien asettamisesta ideologian edelle. Kumpikin osapuoli pyrki parantamaan asemiaan suhteessa Neuvostoliittoon ja oli sen vuoksi valmis unohtamaan katkerat historialliset muistot ja aatteelliset vastakkaisuudet. Toisaalta voidaan sanoa, että lähentyminen osoittautui lähinnä taktiseksi manööveriksi, sillä kummassakaan maassa ei lopulta ollut valmiutta syventää yhteistyötä käytännölliseksi liittosuhteeksi. Useimmat amerikkalaiset eivät voineet sietää ajatusta, että pitäisi veljeillä kommunistisen diktatuurimaan kanssa, varsinkin kun uutiset Maon johtaman kulttuurivallankumouksen kauheuksista olivat vielä tuoreina muistissa.

Vierailu nähtiin Neuvostoliitossa ja Pohjois-Vietnamissa varoituksena siitä, että kylmän sodan asetelmat saattavat äkillisesti muuttua niille epäedullisiksi. Neuvostoliitossa kiirehdittiin parantamaan suhteita Yhdysvaltoihin, mikä ilmeni liennytyksen vahvistumisena, kun taas Vietnamissa asenteet Kiinaa kohtaan kiristyivät. Vastaavasti Taiwanin hallitus piti Yhdysvaltojen kannanmuutosta selvänä petoksena.


Lähteinä mm: Jeremy Isaacs - Taylor Downing, Cold War (1998), s. 273 - 289; Henry Kissinger, Diplomacy (1994), s. 725 - 730.