Liennytyksen kausi 1969 - 1979

Selaa aikakauden sisältöä nuolista tai käynnistä slideshow. Kuva on myös linkki aikakauden artikkeleihin.
Selaa aikakauden sisältöä nuolista tai käynnistä slideshow. Kuva on myös linkki aikakauden artikkeleihin.
Selaa aikakauden sisältöä nuolista tai käynnistä slideshow. Kuva on myös linkki aikakauden artikkeleihin.

Neuvostoliiton ja Yhdysvaltojen välille oli 1960-luvun lopulla syntynyt verraten hyvin toimiva neuvotteluyhteys strategisten ydinaseiden rajoittamiseksi. Sitä koskeva sopimus (SALT I) valmistui allekirjoitettavaksi keväällä 1972. Ongelmaksi näytti kuitenkin nousevan Yhdysvaltojen ja Kiinan lähentyminen, jota Neuvostoliitossa seurattiin suurella epäluulolla.

Presidentti Nixonin “pelaaminen Kiina-kortilla” toisaalta kiirehti Neuvostoliittoa parantamaan suhteitaan Yhdysvaltoihin. Presidentti Nixon kutsuttiin vierailulle Moskovaan jo ennen Pekingin vierailua, mutta hän toteutti matkan vasta toukokuussa 1972. Vierailun yhteydessä allekirjoitettiin Moskovassa 26.5. sopimus strategisten hyökkäysaseiden ja niiden torjuntajärjestelmien rajoittamisesta (SALT I). Tällöin osapuolet käytännössä tunnustivat ydinaseistuksen voimasuhteiden tasapainon ja siihen sisältyvän ajatuksen “molemminpuolisen taatun tuhon opista” (MAD). Kummallakaan suurvallalla ei olisi enää ollut mahdollisuutta tuhota vastapuolen ydinaseita yllätysiskulla joutumatta itse tuhoisan vastaiskun kohteeksi.

Nixonin Moskovan-vierailulla osapuolet sopivat myös keskinäisen kaupan laajennuksesta ja ihmisten välisten yhteyksien parantamisesta. Neuvostoliitto osti sitten suuret erät ylijäämäviljaa Yhdysvalloista. Kaikkiaan vierailu vahvisti jo alkanutta liennytyskehitystä ja loi siten edellytykset myös Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssin pitämiselle.

Toisaalta Vietnamin sota jatkui yhä kiivaana, kunnes aselepo saatiin lopulta syntymään vuoden 1973 alussa. Pian viimeiset amerikkalaisjoukot poistuivatkin Vietnamista

Presidentti Nixon kohtasi kotimaassaan kovaa arvostelua tehtyään kompromisseja itäblokin kanssa, mutta eroamaan hän joutui sisäpoliittista syistä Watergate-skandaalin seurauksena. Moskovan vierailun tulokset kestivät kuitenkin lähivuosien ajan, sillä sovitut taloudelliset järjestelyt toimivat ja neuvottelut ydinaseiden rajoittamiseksi jatkuivat.


Lähteinä mm: Jeremy Isaacs - Taylor Downing, Cold War (1998), s. 278 - 282; Henry Kissinger, Diplomacy (1994), s. 730 - 753.