Liennytyksen kausi 1969 - 1979

Selaa aikakauden sisältöä nuolista tai käynnistä slideshow. Kuva on myös linkki aikakauden artikkeleihin.
Selaa aikakauden sisältöä nuolista tai käynnistä slideshow. Kuva on myös linkki aikakauden artikkeleihin.
Selaa aikakauden sisältöä nuolista tai käynnistä slideshow. Kuva on myös linkki aikakauden artikkeleihin.

Useat länsieurooppalaiset valtiot pyrkivät Euroopan talousyhteisön (EEC) jäseniksi 1960-luvulla, mutta laajennushankkeet eivät menestyneet lähinnä presidentti Charles de Gaullen johtaman Ranskan vastarinnan vuoksi. Vuonna 1963 de Gaulle torjui Ison-Britannian jäsenhakemuksen ilmoittaen, ettei se ole oikeasti eurooppalainen maa vaan ensi sijassa atlanttinen Yhdysvaltojen liittolainen, joka antaisi amerikkalaisille mahdollisuuden vaikuttaa talousyhteisön asioihin. Samalla pantiin jäihin muukin laajentuminen.

Vuonna 1965 tehtiin fuusiosopimus, jolla Euroopan yhteisöt (talousyhteisö, hiili- ja teräsyhteisö ja ydinenergiayhteisö Euratom) saivat yhteisen katto-organisaation, mutta käytännössä puhuttiin yhä Euroopan talousyhteisöstä, joka oli sen tärkein osa. Vuonna 1967 Iso-Britannia, Tanska ja Irlanti uudistivat jäsenhakemuksensa, mutta Ranska torjui edelleen laajennuksen. Keväällä 1969 Charles de Gaulle erosi, ja hänen seuraajansa presidenttinä Georges Pompidou asettui puoltamaan Euroopan yhteisön (EY:n) laajentamista Efta-alueelle.

Laajennuskysymys kytkeytyi kuitenkin yhteisen maatalouspolitiikan vakiinnuttamiseen ja valuuttaunionin muodostamiseen, joten ratkaisu sai edelleen odottaa. Luxemburgin sopimuksella huhtikuussa 1970 EY:n kiistakysymykset ratkaistiin, joten myös laajennushanke lähti etenemään. Englannissa vaalivoiton jälkeen kesällä 1970 pääministeriksi noussut Edward Heath ryhtyi voimakkaasti ajamaan maansa jäsenyyttä ja sai pian kannatusta yritykselleen. Samalla aloitettiin tunnustelevat neuvottelut Tanskan, Irlannin ja Norjan jäsenyydestä. Liittymissopimukset valmistuivat vuoden 1971 alussa.

Vuoden 1972 kuluessa ratifioitiin Ison-Britannian, Irlannin ja Tanskan liittymissopimukset, jotka tulivat voimaan seuraavana vuonna. Norjassa sen sijaan jäsenyys kaatui kansanäänestyksessä. Jäljelle jääneet Efta-maat (Islanti, Itävalta, Norja, Portugali ja Ruotsi) ja Eftan liitännäisjäsen Suomi neuvottelivat itselleen teollisuustuotteita koskevan vapaakauppasopimuksen EEC:n kanssa.


Lähteinä mm: Desmond Dinan, Europe Recast. A History of European Union (2004), s. 125 - 166; Euroopan yhdentymisen kronologia (Eurooppa-tiedote 153/2003).