Liennytyksen kausi 1969 - 1979

Selaa aikakauden sisältöä nuolista tai käynnistä slideshow. Kuva on myös linkki aikakauden artikkeleihin.
Selaa aikakauden sisältöä nuolista tai käynnistä slideshow. Kuva on myös linkki aikakauden artikkeleihin.
Selaa aikakauden sisältöä nuolista tai käynnistä slideshow. Kuva on myös linkki aikakauden artikkeleihin.

Israelin ja arabimaiden välisen “kuuden päivän sodan” 1967 jälkeen YK:n rauhanturvaajien mahdollisuudet jatkaa tehtäviään olivat heikohkot. Toiminnasta Lähi-idässä vastasi YK:n tarkkailijaorganisaatio UNTSO, joka ylläpiti valvonta-asemia mm. Suezilla ja Golanilla. Tarkkailijat seurasivat Suezilla käytyä “kulutussotaa” ja valvoivat Golanin alueella aselepolinjaa, mutta YK:lla ei ollut mahdollisuutta vaikuttaa tapahtumien kulkuun.

Egyptin ja Syyrian aloittaessa yhtäaikaisen hyökkäyksen 6.10.1973 Israelin asemia vastaan YK:n tarkkailijat jäivät taistelujen sekaan. Sotatoimien päättyessä Suezilla aselepoon YK:n päätöslauselman pohjalta 22. lokakuuta alkaen perustettiin nopeasti uusi rauhanturvajoukko UNEF 2, jonka johtajaksi määrättiin UNTSO:n esikuntapäällikkönä toiminut kenraalimajuri Ensio Siilasvuo. Toimintaan osallistui ensimmäisten joukossa myös suomalainen pataljoona. Rauhanturvaajien avustuksella sodan osapuolet pääsivät sopimukseen joukkojen vähittäisestä loitontamisesta, jolloin UNEF valvoi sopimuksien noudattamista. Lähikuukausina Suezin loitontamisvyöhykkeitä laajennettiin ja armeijat ryhmitettiin niiden mukaisesti uudelleen.

UNTSO johti toimintaa myös Golanilla, jonne muodostettiin keväällä 1974 rauhanturvajoukko UNDOF ja loitontamisvyöhykkeet Israelin ja Syyrian armeijoiden välille. Kenraaliluutnantti Siilasvuo toimi koko Lähi-idän rauhanturvaamisen johtajana (pääkoordinaattorina) 1975 - 1979 pitäen esikuntaa Jerusalemissa. Israelin ja Egyptin välisen rauhansopimuksen jälkeen 1979 UNEF 2 lakkautettiin, jolloin suomalaisten supistunut osasto siirrettiin Siinailta Golanille.

Israelin hyökkäystä Libanoniin maaliskuussa 1978 seuranneen aselevon valvontaan perustettiin rauhanturvaoperaatio UNIFIL, jonka johtoon määrättiin UNTSO:n silloinen esikuntapäällikkö kenraalimajuri Emmanuel Erskine. UNIFIL toimi vaikeissa olosuhteissa aluksi vajaasti miehitettynä keskellä Libanonin sisällissotaa. Kesällä sen vahvuus kohosi jo 6000 sotilaaseen.

Syksyllä 1982 Israelin hyökkäyksen jälkeisen aselevon valvontaa varten UNFIL sai hieman vahvennuksia, mm. suomalaisen pataljoonan, jolloin rauhanturvaajia oli yhteensä yli 6 000. Operaatio jatkui 1980-luvulla supistetuin vahvuuksin tilanteen vähittäin rauhoittuessa.

Yleisarviona voi todeta, että YK:n rauhanturvatoiminnalla Lähi-idässä 1970-luvulla myötävaikutettiin onnistuneesti aseleposopimusten aikaansaamiseen ja voimassapitämiseen. Suomella oli siinä merkittävä osuus.


Lähteinä mm. Jarl Kronlund - Juha Valla, Suomi rauhanturvaajana 1956 - 1990 (1996), s. 71 - 93; Anthony Parsons, From Cold War to Hot Peace. UN Interventions 1947 - 1995 (Penguin 1995), s. 24 - 43; Ensio Siilasvuo, Rauhan asialla Lähi-idässä. Muistelmia vuosilta 1967 - 1979 (Otava, 1987), s. 99 - 462.