Liennytyksen kausi 1969 - 1979

Selaa aikakauden sisältöä nuolista tai käynnistä slideshow. Kuva on myös linkki aikakauden artikkeleihin.
Selaa aikakauden sisältöä nuolista tai käynnistä slideshow. Kuva on myös linkki aikakauden artikkeleihin.
Selaa aikakauden sisältöä nuolista tai käynnistä slideshow. Kuva on myös linkki aikakauden artikkeleihin.

Vuonna 1969 Yhdysvaltojen ulkopolitiikan johto päivitti arvioitaan Suomesta pitäen silmällä mm. Neuvostoliiton kanssa aloitettavien ydinaseiden rajoittamisneuvottelujen (SALT) paikan valintaa. Amerikkalaiset totesivat Suomen sopivaksi isäntämaaksi, eikä Neuvostoliitollakaan ollut mitään sitä vastaan, että Helsinki valittiin neuvottelupaikaksi. Toinen syy ajankohtaisille arvioille oli Suomen tekemä tarjous toimia Euroopan turvallisuuskokouksen isäntänä. Noihin aikoihin Yhdysvalloissa pohdittiin myös Tshekkoslovakian miehityksen seurauksia Euroopan tilanteelle ja erityisesti blokkien välialueella sijaitseville maille.

Yhdysvaltojen Helsingin suurlähetystö laati huhtikuussa 1969 perusteellisen (18 sivun) raportin Suomen politiikasta. Siihen liitettiin toimenpidesuosituksia, jotka mukailivat paljolti entisiä linjoja mutta painottivat myös ajankohtaisasioita. Suomi todettiin Yhdysvaltoja kohtaan ystävälliseksi maaksi, ja pidettiin tarpeellisena tukea Suomen itsenäisyyttä ja läntistä demokratiaa vaarantamatta kuitenkaan Suomen puolueettomuuspolitiikkaa.

Samassa yhteydessä käsiteltiin Suomesta tullutta pyyntöä ostaa amerikkalaista, salaiseksi luokiteltua sotilasmateriaalia. Arvion mukaan “Suomen puolustusvoimien johto on kokonaisuudessaan vahvasti länsimielistä, täysin sitoutunutta puolustamaan Suomen itsenäisyyttä eikä sen piirissä ole mitään epäilystä, mistä suunnasta Suomi lähinnä saattaisi joutua uhatuksi.” Niinpä suositeltiin sotilasmateriaalin myymistä Suomeen.

Keväällä 1970 presidentti Richard Nixon kutsui presidentti Kekkosen vierailulle Yhdysvaltoihin. Ulkoministeri Rogersin laatimassa muistiossa kutsua perusteltiin mm. seuraavasti: “Kekkonen on käyttämällä hyväkseen ystävyyssuhteitaan neuvostojohtoon ja hankkimaansa luottamusta estänyt tai torjunut Neuvostoliiton hyökkäykset Suomen puolueettomuutta vastaan. Häntä kuten Ruotsin johtajiakin vasemmisto painostaa “aktiiviseen” puolueettomuuteen, mikä tarkoittaisi läntisten demokratioiden vastaisten voimien suosimista.” Kekkonen ei kuitenkaan ollut taipunut Ruotsin johdon tapaan arvostelemaan Yhdysvaltoja tai tunnustamaan jaettuja valtioita vaan oli tehnyt väistöliikkeen ehdottamalla Euroopan turvallisuuskokouksen pitämistä. Suomen tapa edistää hanketta hiljaisuudessa ei tuottanut Yhdysvalloille vaikeuksia. Lisäksi todettiin hyödylliseksi rohkaista Kekkosta vastustamaan Neuvostoliiton painostusta ja saada häneltä ensi käden tietoja Neuvostoliiton johtajista.

Vierailuajaksi varmistui pian heinäkuu 1970. Presidentti Nixonille valmistettiin muutamaa päivää ennen Kekkosen saapumista perusteellinen (14 sivun), myönteiseen sävyyn kirjoitettu selvitys Kekkosen persoonasta ja Suomen poliittisesta tilanteesta sekä keskusteluohjeet ajankohtaisista kysymyksistä. Heti alkuun todettiin, ettei maiden välillä ollut mitään suuria avoimia kysymyksiä. Suhteita luonnehdittiin hyviksi ja suomalaisista sanottiin, että heillä “on erityisen lämmin tuntemus Yhdysvaltoja ja amerikkalaisia kohtaan”. Samalla huomautettiin, että suomalaisten suhtautuminen entiseen emämaahansa Ruotsiin oli selvästi varauksellisempaa. Yhdysvaltojen poliittisiksi päämääriksi määritettiin “vahvistaa kansallisia etuja tuossa pienessä, läpikotaisin läntisessä ja demokraattisessa Neuvostoliiton naapurimaassa sekä korostaa suomalaisille sitä, että Yhdysvallat arvostaa Suomen puolueettomuuspolitiikkaa ja ymmärtää suomalaisten tarpeen ylläpitää erityisen ystävällisiä suhteita Neuvostoliittoon.” Lisäksi arvioitiin hyödylliseksi luoda kontakti presidentti Kekkoseen, jota pidettiin taitavana poliitikkona ja hyvänä Neuvostoliiton johtajien tuntijana.

Suomen presidentin vierailu Yhdysvaltoihin heinäkuussa 1970 todettiin amerikkalaisissa raporteissa onnistuneeksi. Isännät olivat tyytyväisiä käytyihin keskusteluihin ja saamiinsa selvityksiin ajankohtaisista poliittisista asioista.

Helsingin suurlähetystön raportointi pysyi syksyllä 1971 edelleen Suomelle myönteisenä. Laajassa selvityksessä pidettiin hyvänä, että Paasikiven ja Kekkosen linja jatkui. Sille tyypillisenä raportoija näki pyrkimyksen sovittaa yhteen puolueettomuus ja hyvät suhteet Neuvostoliittoon. Käytännössä oli vaikeuksia noiden puolien pitämisessä tasapainossa, mutta suomalaiset olivat onnistuneet verraten hyvin torjumaan Neuvostoliiton painostusyritykset. Tulevaisuutta varjostivat kuitenkin vaikeat kysymykset, kuten vuoden 1974 presidentinvaalit ja suhteiden järjestely EEC:n kanssa, koska Neuvostoliiton asenne oli kiristynyt. Yhdysvaltojen intressinä oli ylläpitää vallitsevaa tilannetta ja rohkaista suomalaisia pysymään lujina Neuvostoliiton suuntaan. Keinoina nähtiin ensi sijassa suhdetoiminnan tehostaminen ja varoittaminen liiasta myöntyvyydestä itään.

Keväällä 1973 kirjoitetussa vuosiraportissa Helsingin suurlähetystö pysytteli pääpiirtein tutuilla linjoilla mutta joutui huomauttamaan myös epäedullisesta kehityksestä. Yhdysvalloilla oli vain rajoitetut mahdollisuudet vaikuttaa Suomen politiikkaan, joka oli kylläkin onnistunut vaikeaksi nähdyssä EEC-vapaakauppasopimuksessa. Negatiivisena seikkana pantiin merkille Suomen arvostelu Hanoin pommitusten johdosta ja kiirehtiminen tunnustamaan Pohjois-Vietnamin hallitus. Suositeltiin, että Yhdysvaltojen tuli painokkaasti todeta arvostus Suomen puolueettomuuspolitiikkaa kohtaan mutta muistuttaa tiukemman sen noudattamisen tarpeesta.


Lähteet: Pekka Visuri, Idän ja lännen välissä – puolustuspolitiikka presidentti Kekkosen kaudella (2. p. 2010), s. 191-195. Dokumentteja: Yhdysvaltojen Helsingin suurlähetystön raportti ulkoministeriölle Washingtoniin 19.4.1969. RG 59, Box 1941, National Archives (NARA), Washington - Maryland; The Secretary of State, Memorandum for the President: State Visit of President Kekkonen of Finland 20.4.1970, RG 59, Box 2267; The Secretary of State, Memorandum for the President: Kekkonen Visit: Perspectives, 17.7.1970; Department of State, Memorandum for Mr. Henry A. Kissinger, the White House, 14.8.1970; American Embassy, Helsinki, to the Department of State: Finnish Foreign Policy in the 1970's, 6.8.1971; American Embassy, Helsinki: Finland - Annual Policy Assessment 1972 - 1973, 17.3.1973. RG 59, Box 2269, NARA.

Vuonna 1969 Yhdysvaltojen ulkopolitiikan johto päivitti arvioitaan Suomesta pitäen silmällä mm. Neuvostoliiton kanssa aloitettavien ydinaseiden rajoittamisneuvottelujen (SALT) paikan valintaa. Amerikkalaiset totesivat Suomen sopivaksi isäntämaaksi, eikä Neuvostoliitollakaan ollut mitään sitä vastaan, että Helsinki valittiin neuvottelupaikaksi. Toinen syy ajankohtaisille arvioille oli Suomen tekemä tarjous toimia Euroopan turvallisuuskokouksen isäntänä. Noihin aikoihin Yhdysvalloissa pohdittiin myös Tshekkoslovakian miehityksen seurauksia Euroopan tilanteelle ja erityisesti blokkien välialueella sijaitseville maille.

Yhdysvaltojen Helsingin suurlähetystö laati huhtikuussa 1969 perusteellisen (18 sivun) raportin Suomen politiikasta. Siihen liitettiin toimenpidesuosituksia, jotka mukailivat paljolti entisiä linjoja mutta painottivat myös ajankohtaisasioita. Suomi todettiin Yhdysvaltoja kohtaan ystävälliseksi maaksi, ja pidettiin tarpeellisena tukea Suomen itsenäisyyttä ja läntistä demokratiaa vaarantamatta kuitenkaan Suomen puolueettomuuspolitiikkaa.

Samassa yhteydessä käsiteltiin Suomesta tullutta pyyntöä ostaa amerikkalaista, salaiseksi luokiteltua sotilasmateriaalia. Arvion mukaan “Suomen puolustusvoimien johto on kokonaisuudessaan vahvasti länsimielistä, täysin sitoutunutta puolustamaan Suomen itsenäisyyttä eikä sen piirissä ole mitään epäilystä, mistä suunnasta Suomi lähinnä saattaisi joutua uhatuksi.” Niinpä suositeltiin sotilasmateriaalin myymistä Suomeen.

Keväällä 1970 presidentti Richard Nixon kutsui presidentti Kekkosen vierailulle Yhdysvaltoihin. Ulkoministeri Rogersin laatimassa muistiossa kutsua perusteltiin mm. seuraavasti: “Kekkonen on käyttämällä hyväkseen ystävyyssuhteitaan neuvostojohtoon ja hankkimaansa luottamusta estänyt tai torjunut Neuvostoliiton hyökkäykset Suomen puolueettomuutta vastaan. Häntä kuten Ruotsin johtajiakin vasemmisto painostaa “aktiiviseen” puolueettomuuteen, mikä tarkoittaisi läntisten demokratioiden vastaisten voimien suosimista.” Kekkonen ei kuitenkaan ollut taipunut Ruotsin johdon tapaan arvostelemaan Yhdysvaltoja tai tunnustamaan jaettuja valtioita vaan oli tehnyt väistöliikkeen ehdottamalla Euroopan turvallisuuskokouksen pitämistä. Suomen tapa edistää hanketta hiljaisuudessa ei tuottanut Yhdysvalloille vaikeuksia. Lisäksi todettiin hyödylliseksi rohkaista Kekkosta vastustamaan Neuvostoliiton painostusta ja saada häneltä ensi käden tietoja Neuvostoliiton johtajista.

Vierailuajaksi varmistui pian heinäkuu 1970. Presidentti Nixonille valmistettiin muutamaa päivää ennen Kekkosen saapumista perusteellinen (14 sivua), myönteiseen sävyyn kirjoitettu selvitys Kekkosen persoonasta ja Suomen poliittisesta tilanteesta sekä keskusteluohjeet ajankohtaisista kysymyksistä. Heti alkuun todettiin, ettei maiden välillä ollut mitään suuria avoimia kysymyksiä. Suhteita luonnehdittiin hyviksi ja suomalaisista sanottiin, että heillä “on erityisen lämmin tuntemus Yhdysvaltoja ja amerikkalaisia kohtaan”. Samalla huomautettiin, että suomalaisten suhtautuminen entiseen emämaahansa Ruotsiin oli selvästi varauksellisempaa. Yhdysvaltojen poliittisiksi päämääriksi määritettiin “vahvistaa kansallisia etuja tuossa pienessä, läpikotaisin läntisessä ja demokraattisessa Neuvostoliiton naapurimaassa sekä korostaa suomalaisille sitä, että Yhdysvallat arvostaa Suomen puolueettomuuspolitiikkaa ja ymmärtää suomalaisten tarpeen ylläpitää erityisen ystävällisiä suhteita Neuvostoliittoon.” Lisäksi arvioitiin hyödylliseksi luoda kontakti presidentti Kekkoseen, jota pidettiin taitavana poliitikkona ja hyvänä Neuvostoliiton johtajien tuntijana.

Suomen presidentin vierailu Yhdysvaltoihin heinäkuussa 1970 todettiin amerikkalaisissa raporteissa onnistuneeksi. Isännät olivat tyytyväisiä käytyihin keskusteluihin ja saamiinsa selvityksiin ajankohtaisista poliittisista asioista.

Helsingin suurlähetystön raportointi pysyi syksyllä 1971 edelleen Suomelle myönteisenä. Laajassa selvityksessä pidettiin hyvänä, että Paasikiven ja Kekkosen linja jatkui. Sille tyypillisenä raportoija näki pyrkimyksen sovittaa yhteen puolueettomuus ja hyvät suhteet Neuvostoliittoon. Käytännössä oli vaikeuksia noiden puolien pitämisessä tasapainossa, mutta suomalaiset olivat onnistuneet verraten hyvin torjumaan Neuvostoliiton painostusyritykset. Tulevaisuutta varjostivat kuitenkin vaikeat kysymykset, kuten vuoden 1974 presidentinvaalit ja suhteiden järjestely EEC:n kanssa, koska Neuvostoliiton asenne oli kiristynyt. Yhdysvaltojen intressinä oli ylläpitää vallitsevaa tilannetta ja rohkaista suomalaisia pysymään lujina Neuvostoliiton suuntaan. Keinoina nähtiin ensi sijassa suhdetoiminnan tehostaminen ja varoittaminen liiasta myöntyvyydestä itään.

Keväällä 1973 kirjoitetussa vuosiraportissa Helsingin suurlähetystö pysytteli pääpiirtein tutuilla linjoilla mutta joutui huomauttamaan myös epäedullisesta kehityksestä. Yhdysvalloilla oli vain rajoitetut mahdollisuudet vaikuttaa Suomen politiikkaan, joka oli kylläkin onnistunut vaikeaksi nähdyssä EEC-vapaakauppasopimuksessa. Negatiivisena seikkana pantiin merkille Suomen arvostelu Hanoin pommitusten johdosta ja kiirehtiminen tunnustamaan Pohjois-Vietnamin hallitus. Suositeltiin, että Yhdysvaltojen tuli painokkaasti todeta arvostus Suomen puolueettomuuspolitiikkaa kohtaan mutta muistuttaa tiukemman sen noudattamisen tarpeesta.


Ks. Yhdysvaltojen Helsingin suurlähetystön raportti ulkoministeriölle Washingtoniin 19.4.1969. RG 59, Box 1941, National Archives (NARA), Washington.
The Secretary of State, Memorandum for the President: State Visit of President Kekkonen of Finland 20.4.1970. RG 59, Box 2267, NARA.
The Secretary of State, Memorandum for the President: Kekkonen Visit: Perspectives, 17.7.1970. Sama.
Ks. esim. Department of State, Memorandum for Mr. Henry A. Kissinger, the White House, 14.8.1970. Sama.
American Embassy, Helsinki, to the Department of State: Finnish Foreign Policy in the 1970's, 6.8.1971. Sama.
American Embassy, Helsinki: Finland - Annual Policy Assessment 1972 - 1973, 17.3.1973. RG 59, Box 2269, NARA.