Liennytyksen kausi 1969 - 1979

Selaa aikakauden sisältöä nuolista tai käynnistä slideshow. Kuva on myös linkki aikakauden artikkeleihin.
Selaa aikakauden sisältöä nuolista tai käynnistä slideshow. Kuva on myös linkki aikakauden artikkeleihin.
Selaa aikakauden sisältöä nuolista tai käynnistä slideshow. Kuva on myös linkki aikakauden artikkeleihin.

Ajatus läheisestä taloudellisesta yhteistyöstä syntyi Pohjoismaiden neuvoston kokouksessa helmikuussa 1968, jolloin aloitteen teki Tanskan pääministeri. Lähes kaksi vuotta kestäneen valmistelun päätteeksi syntynyt Nordek-sopimus jäi kuitenkin allekirjoittamatta.

Pohjoismaista Nordek-valmisteluihin osallistuivat Tanska, Norja, Ruotsi ja Suomi. Pääministerit pitivät useita kokouksia ja antoivat virkamiehille ohjeita. Myös presidentti Kekkonen ja ulkoministeri Karjalainen seurasivat hankkeen edistymistä. Ongelmat eivät olleet aktiivisuuden tai koordinoinnin puutteessa vaan toisistaan poikkeavissa tavoitteissa.

Tanskalla ja Norjalla oli tarkoituksena pitää ovea avoinna EEC-jäsenyydelle, Ruotsi pyrki vapaakauppasopimukseen EEC:n kanssa ja Suomi halusi turvata kauppapoliittiset etunsa siinä tapauksessa, että vapaakauppaliitto Efta rapautuisi. Hankkeen sisältö alkoi hahmottua syksyllä 1969, jolloin oli jo tiedossa EEC:ltä tuleva tarjous laajentumisesta Efta-alueelle. Tanska ja Norja alkoivat kiinnostua entistä enemmän EEC-jäsenyydestä, jolloin Ruotsi puolestaan ryhtyi vauhdittamaan Nordek-neuvotteluja. Päämääränä oli ensisijaisesti pohjoismaisen tulliliiton aikaansaaminen.

Neuvostoliitto ilmoitti Suomelle vastustavansa Nordekia, jota se piti suljettuna liittona ja eteisenä EEC:n jäseneksi. Kesällä 1969 venäläisten asenne hieman pehmeni mutta ei kääntynyt myönteiseksi, joten presidentti Kekkosen oli syytä ottaa se huomioon. Silti Suomi osallistui valmisteluihin, ja sopimusluonnos syntyikin loppusyksystä. Joulukuussa EEC tarjosi Tanskalle ja Norjalle jäsenyyttä, jolloin Suomessa jäätiin seuraamaan tilannetta. Ulkoministeri Karjalainen ehdotti jo Suomen irtautumista hankkeesta.

Hallitus päätti vuoden 1969 lopulla jättää sopimusluonnoksen allekirjoittamisen odottamaan. Presidentti Kekkonen yritti vielä vauhdittaa käsittelyä mutta ei onnistunut. Lopulta hallitus maaliskuussa 1970 päätti luopua allekirjoittamisesta, eikä muillakaan pohjoismailla ollut enää intoa sopimuksen tekoon. Kysymys oli viime vaiheessa paljolti siitä, kenen syyksi epäonnistuminen oli sopivaa kaataa. Hankkeen nolo loppu jätti paljon kysymyksiä avoimeksi.

Neuvostojohtokin tuli myöhemmin katumapäälle ja tunnusti, että oli väärin vastustaa Nordekia ja Suomen osallistumista siihen. Seurauksena oli vain suhteiden rasittuminen sekä toisaalta Tanskan päätyminen EEC:n jäseneksi ja muiden Efta-maiden hankkiutuminen vapaakauppasopimuksiin EEC:n kanssa.


Lähteinä mm: Jorma Kallenautio, Suomi kylmän rauhan maailmassa (2005), s. 323 - 328; Ahti Karjalainen - Jukka Tarkka, Presidentin ministeri (1989), s. 164 - 168; Mauno Koivisto, Liikkeen suunta (1997), s. 197 - 249; Tapani Paavonen, “Reunalta keskiöön”, teoksessa Suomalaisen yhteiskunnan poliittinen historia (2005), s. 233 - 238; Erkki Pihkala, Suomalaiset maailmantaloudessa keskiajalta EU-Suomeen (2001), s. 208 - 209; Juhani Suomi, Taistelu puolueettomuudesta (1996), s. 317 - 362 ja 474 - 482.