Suomi kylmässä sodassa - Uuden puolustusjärjestelmän tarve

Uuden puolustusjärjestelmän tarve

335 1

Toisen maailmansodan loppuvaiheet osoittivat, että suurvallan hyökkäys
kykenee murtamaan minkä tahansa puolustusaseman.
Sotien aikana toiminut linjamainen puolustus itärajalla ei enää tullut
kysymykseen.
Mahdollisia läntisiä maahyökkäyksiä vastaan tehokas puolustus oli helpommin
aikaansaatavissa.

Presidentti Kekkonen ja kenraali Simelius tarkastamassa harjoitusjoukkoja Lounais-Suomessa syksyllä 1963.

Lisää aiheesta

Kesällä 1944 oli saatu jo kokemus siitä, että suurvallan hyökkäys kykenee murtamaan tavanomaiset puolustusasemat. Suomeen nähden Neuvostoliiton suhteellinen voima oli noista ajoista edelleen merkittävästi kasvanut, joten tavanomainen puolustus itärajalla ei enää tullut kysymykseen.

Sen sijaan yya-sopimuksen edellyttämä puolustuskyky läntisiä maahyökkäyksiä vastaan oli aikaansaatavissa tavanomaisilla menetelmillä, sillä arvioitiin käytettävissä olevan riittävästi aikaa joukkojen perustamiseen ja ryhmittämiseen puolustusasemiin.