Kamppailu Suomen puolueettomuudesta 1970-luvulla

421 1

  • Neuvostoliiton uusi johto kovensi 1960-luvun puolivälistä alkaen linjaansa
    idän ja lännen välisessä kamppailussa.
  • Samalla Neuvostoliitto pyrki liennytykseen suhteissaan Yhdysvaltoihin.
  • Asevoiman käyttö Tshekkoslovakian kriisissä osoitti Neuvostoliiton
    päättäväisyyttä.
  • Suomelle syntyi vaikeuksia pyrkimyksissä lisätä liikkumavaraa
    kauppapolitiikassa.

SKS 3 logo pikkuPresidentti Kekkonen ja Neuvostoliiton johtajat Kremlissä heinäkussa 1970. Vas. presidentti Podgornyi, pääsihteeri Brezhnev ja pääministeri Kosygin. UKK-Arkisto.

421 1

  • Neuvostoliiton uusi johto kovensi 1960-luvun puolivälistä alkaen linjaansa
    idän ja lännen välisessä kamppailussa.
  • Samalla Neuvostoliitto pyrki liennytykseen suhteissaan Yhdysvaltoihin.
  • Asevoiman käyttö Tshekkoslovakian kriisissä osoitti Neuvostoliiton
    päättäväisyyttä.
  • Suomelle syntyi vaikeuksia pyrkimyksissä lisätä liikkumavaraa
    kauppapolitiikassa.

SKS 3 logo pikkuPresidentti Kekkonen ja Neuvostoliiton johtajat Kremlissä heinäkussa 1970. Vas. presidentti Podgornyi, pääsihteeri Brezhnev ja pääministeri Kosygin. UKK-Arkisto.

Lisää aiheesta

Neuvostoliiton asenne Suomen puolueettomuuspyrkimyksiä kohtaan oli kaiken aikaa hieman kiristynyt 1950-luvun lopulta alkaen. Nikita Hrushtshevin kukistuttua 1960-luvun puolivälissä Neuvostoliiton uusi johto kovensi linjaansa idän ja lännen välisessä ideologisessa ja valtapoliittisessa kamppailussa, vaikka se samalla pyrki voimistamaan liennytystä suhteissaan Yhdysvaltoihin.

Vuonna 1968 Moskovassa tehty päätös turvautumisesta asevoimaan Tshekkoslovakian itäblokista irtautumisen estämiseksi syntyi tuollaisen ajattelun tuloksena. Sen seuraukset heijastuivat pian myös Pohjolaan.

Vaikka Tshekkoslovakian kriisi ei koskenut suoranaisesti Suomea, oli jo asevoimien käyttö sinänsä osoituksena Neuvostoliiton päättäväisyydestä pitää kiinni vakiintuneesta vaikutuspiirien jaosta. Tämä tiesi vaikeuksia Suomen pyrkimyksille saada lisää liikkumavaraa kauppapolitiikassa, jotta taloudellinen kilpailukyky voitaisiin säilyttää Länsi-Euroopan markkinoilla integraation edetessä.