Suomen reagointi kylmän sodan päättymiseen

641 18

  • Itämeren poliittinen kartta muuttui perusteellisesti.
  • Suomi osallistui jo 1980-luvulla aktiivisesti Itämeren suojeluun
    sekä myöhemmin myös poliittiseen yhteistyöhön Itämeren ja
    Pohjoisen jäämeren alueilla.
  • Tähän liittyi ”lähialuepolitiikan” tukeminen erityisesti
    avustuksilla ja yhteistyöhankkeilla.
  • Näillä oli rauhoittava vaikutus kylmän sodan asetelmien
    purkamisessa.

SKS 3 logo pikku

   

641 18

  • Itämeren poliittinen kartta muuttui perusteellisesti.
  • Suomi osallistui jo 1980-luvulla aktiivisesti Itämeren suojeluun
    sekä myöhemmin myös poliittiseen yhteistyöhön Itämeren ja
    Pohjoisen jäämeren alueilla.
  • Tähän liittyi ”lähialuepolitiikan” tukeminen erityisesti
    avustuksilla ja yhteistyöhankkeilla.
  • Näillä oli rauhoittava vaikutus kylmän sodan asetelmien
    purkamisessa.

SKS 3 logo pikku

   

Lisää aiheesta

Saksan yhdistyminen, Baltian maiden itsenäistyminen ja Neuvostoliiton hajoaminen muuttivat perusteellisesti Itämeren alueen poliittista karttaa. Samalla syntyi tarvetta uudenlaisen yhteistyön aikaansaamiseen.

Suomi osallistui jo 1980-luvulla aktiivisesti Itämeren suojeluun ja hieman myöhemmin kehittyneeseen poliittiseen yhteistyöhön sekä Itämeren että Pohjoisen jäämeren alueilla. Tähän liittyi “lähialuepolitiikan” tukeminen erityisesti Baltiaan ja Venäjän puolelle toimitetuilla avustuksilla sekä osallistumisella monenlaisiin yhteistyöhankkeisiin. Näillä toimilla oli selvästi rauhoittava vaikutus kylmän sodan asetelmien purkamisessa ja muutoksen hallinnassa Suomen lähiympäristössä.


Kirjallisuutta: Osmo Apunen, Linjamiehet (2005), s. 352-380; Jaakko Blomberg, Vakauden kaipuu. Kylmän sodan loppu ja Suomi (2011); Tuomas Forsberg - Tapani Vaahtoranta, “Lähialuepolitiikan tuleminen” teoksessa Tuomas Forsberg - Tapani Vaahtoranta (toim.), Johdatus Suomen ulkopolitiikkaan (1993); Lauri Haataja, “Koiviston aika” teoksessa Suomi 75. Itsenäisen Suomen historia 4 (1992), s. 245-253; Jyrki Iivonen, “Neuvostoliiton/Venäjän historia 1985 - 1999" teoksessa Venäjän historia (2002); Max Jakobson, Tilinpäätös (2003), s. 260-291; Jorma Kallenautio, Suomi kylmän rauhan maailmassa (2005), s. 453-512; Mauno Koivisto, Kaksi kautta I (1994), s. 229-381 ja Historian tekijät (1995), s. 200-570; Henrik Meinander, Tasavallan tiellä (1999), s. 465-517; Aila Ruokokoski, “Realismia ja varovaisuutta”, teoksessa Heikki Roiko-Jokela (toim.), Virallista politiikkaa, epävirallista kanssakäymistä. Suomen ja Viron suhteiden käännekohtia 1860 - 1991 (1997); Juhani Suomi, Suomi, Neuvostoliitto ja yya-sopimus (2016), s. 575-644; Klaus Törnudd, Turvallisuus on oven avaamista (2005); Unto Vesa (toim.), Yya. Aika ja sopimus (1998); Jouko Vahtola, Suomen historia (2004), s. 474-477; Pekka Visuri - Tuomas Forsberg, Saksa ja Suomi (1992), s. 264-275; Pekka Visuri, Maailman muutos ja Suomi (2011), s. 59-73.