Suomen reagointi kylmän sodan päättymiseen

641 6

  • Saksan yhdistymissopimuksen valmistuttua Suomen hallitus
    julkaisi syyskuussa 1990 tiedonannon, jossa Pariisin
    rauhansopimuksen sotilasartiklat mitätöitiin.
  • Yya-sopimuksen maininta Saksasta katsottiin vanhentuneeksi.
  • Rauhansopimuksen valvonnasta vastanneet Neuvostoliitto ja
    Iso-Britannia olivat saaneet päätöksestä ennakkoilmoituksen.
  • Silti Suomen menettely sai niiltä salaista kritiikkiä.

SKS 3 logo pikku

   Presidentit George Bush ja Mihail Gorbatshov Mauno Koiviston vieraina syyskuussa 1990.

641 6

  • Saksan yhdistymissopimuksen valmistuttua Suomen hallitus
    julkaisi syyskuussa 1990 tiedonannon, jossa Pariisin
    rauhansopimuksen sotilasartiklat mitätöitiin.
  • Yya-sopimuksen maininta Saksasta katsottiin vanhentuneeksi.
  • Rauhansopimuksen valvonnasta vastanneet Neuvostoliitto ja
    Iso-Britannia olivat saaneet päätöksestä ennakkoilmoituksen.
  • Silti Suomen menettely sai niiltä salaista kritiikkiä.

SKS 3 logo pikku

   Presidentit George Bush ja Mihail Gorbatshov Mauno Koiviston vieraina syyskuussa 1990.

Lisää aiheesta

Ulkoasiainministeriössä oli jo keväästä 1990 alkaen valmisteltu Saksan yhdistymisen johdosta Pariisin rauhansopimuksen sotilasartikloiden mitätöimistä. Kun yhdistymisen aikataulu syyskuun puolivälissä varmistui, Suomen hallitus julkaisi 21.9. tiedonannon, jonka mukaan Pariisin rauhansopimuksen III lukuun sisältyneet sotilasartiklat, ydinaseita koskevaa kieltoa lukuun ottamatta, olivat menettäneet merkityksensä. Samalla yya-sopimuksessa ollut maininta Saksasta mahdollisena hyökkääjänä katsottiin vanhentuneeksi.

Pariisin rauhansopimuksen valvonnasta vastaavat Neuvostoliitto ja Iso-Britannia olivat saaneet asiasta ennakkoilmoituksen, mutta silti Suomen menettely valtiosopimuksen osan mitätöimisessä sai niiden taholta vastaansa salaista kritiikkiä. Julkisuudessa päätös kyllä hyväksyttiin, eikä sen sisältöä vastustettu.

Neuvostoliiton ja Ison-Britannian taholla arvosteltiin nimenomaan tapaa, jolla sotilasartiklojen mitätöintipäätös julkistettiin ja perusteltiin. Niiden mielestä kansainvälisten sopimuksien yksipuolinen irtisanominen ei ollut hyväksyttävää. Lehdistössä tarpeettomasti korostettiin päätöksen yksipuolisuutta, vaikka asiasta oli jo annettu ennakkotietoa eikä sitä ollut vastustettu. Levitettiin lisäksi väärinkäsitystä, että kyseessä olisi ollut koko rauhansopimuksen mitätöiminen. Toisaalta sekaannusta aiheutti myös se, että Neuvostoliiton ulkoasiainhallinnon päätöksenteko ei tuossa vaiheessa enää toiminut tehokkaasti ja koordinoidusti.