Kamppailu Suomen puolueettomuudesta 1970-luvulla

422 9

  • Suomen ulkopoliittisen menestyksen vastapainoksi alkoi läntisessä
    Euroopassa levitä moitteita ”suomettumisesta”.
  • Käsite syntyi lähinnä Saksassa.
  • Se liittyi sikäläiseen sisäpoliittiseen kamppailuun ja idänsuhteista
    käytyyn kiistaan.
  • Saksalainen oikeisto viittasi Suomen asemaan varoittavana esimerkkinä.
  • Haukkumasanaksi tarkoitettu käsite ”suomettuminen”
    levisi muihinkin yhteyksiin.

SKS 3 logo pikku  Baijerin pääministeri Franz Josef Strauss                                                 Münchenin keskustaa

422 9

  • Suomen ulkopoliittisen menestyksen vastapainoksi alkoi läntisessä
    Euroopassa levitä moitteita ”suomettumisesta”.
  • Käsite syntyi lähinnä Saksassa.
  • Se liittyi sikäläiseen sisäpoliittiseen kamppailuun ja idänsuhteista
    käytyyn kiistaan.
  • Saksalainen oikeisto viittasi Suomen asemaan varoittavana esimerkkinä.
  • Haukkumasanaksi tarkoitettu käsite ”suomettuminen”
    levisi muihinkin yhteyksiin.

SKS 3 logo pikku  Baijerin pääministeri Franz Josef Strauss                                                 Münchenin keskustaa

Lisää aiheesta

Suomen ulkopoliittisen myötätuulen vastapainoksi alkoi läntisessä Euroopassa levitä moitteita “suomettumisesta”, mihin sisältyi varoituksia taipumisesta Neuvostoliiton vaikutusvallan alaiseksi.

”Suomettumisen” (saks. Finnlandisierung) käsite syntyi lähinnä Saksassa ja liittyi sikäläiseen sisäpoliittiseen kamppailuun ja idänsuhteista käytyyn kiistaan. Saksalainen oikeisto moitti sosiaalidemokraattien ja liberaalien omaksumaa myöntyvyyttä rajakysymyksissä ja DDR:n valtion tunnustamisessa viittaamalla Suomen asemaan varoittavana esimerkkinä. Baijerilainen oikeistopoliitikko Franz Josef Strauss käytti usein Finnlandisierung-termiä vastustaessaan liitokansleri Willy Brandtin idänpoliittisia aloitteita.

Suomen nimi leimattiin siis negatiivisesti ja sekoitettiin aivan erilaisessa yhteydessä syntyneeseen kiistaan. Ongelmana Suomen kannalta oli, että Saksassa sisäiseen käyttöön haukkumasanaksi tarkoitettu käsite levisi muihinkin yhteyksiin ja alkoi myös muuntua sisällöllisesti.


Kirjallisuutta: Osmo Apunen, Linjamiehet (2005), s. 167-281; Seppo Hentilä, Kaksi Saksaa ja Suomi (2003), s. 61-197; Risto Hyvärinen, Virkamiehiä, viekkautta ja vakoilua (2000), s. 98-168; Max Jakobson, 38. kerros (1983), s. 83-379 ja Tilinpäätös (2003), s. 38-156 ; Jorma Kallenautio, Suomi kylmän rauhan maailmassa (2005), s. 223-387; Keijo Korhonen, Sattumakorpraali (1999), s. 228-250; Henrik Meinander, Tasavallan tiellä (1999), s. 358-447; Timo Soikkanen, Presidentin ministeriö (2003), s. 200-201 ja 253-271; Juhani Suomi, Taistelu puolueettomuudesta (1996), Liennytyksen akanvirrassa (1998), s. 15-257 ja Suomi, Neuvostoliitto ja yya-sopimus (2016), s. 338-340; Klaus Törnudd, Turvallisuus on oven avaamista (2005), s. 131-135; Pekka Visuri -Tuomas Forsberg, Saksa ja Suomi (1992), s. 243-250.