Kylmän sodan päättyessä oli J.K. Paasikiven presidenttikauden arviointiin jo verraten hyvät mahdollisuudet, vaikka ulkomaisia arkistolähteitä jouduttiin vielä odottelemaan. Merkittävää siinä suhteessa oli Moskovan arkistojen avautuminen 1990-luvun alkuvuosina. Paasikivi ei enää herättänyt samanlaisia intohimoja kuin Urho Kekkonen, jonka neljännesvuosisadan kestänyt kausi oli tuoreessa muistissa.
Keskustelu Suomen asemasta kylmän sodan maailmassa ja silloin noudatetusta politiikasta on paljolti kietoutunut Kekkoseen ja tapaan, jolla idänsuhteita hänen presidenttikaudellaan hoidettiin.
