Suurvaltojen johtamien blokkien välinen jännitys olisi kylmän sodan eri vaiheissa voinut johtaa koettuja huomattavasti vakavampiin kriiseihin ja jopa suursotaan. Siinä tapauksessa olisi hyvin todennäköisesti käytetty ydinaseita. Suomen valtiojohdon oli otettava tuo mahdollisuus jatkuvasti huomioon, joten oli aihetta varovaisuuteen.
Syvälle juurtunut ”Paasikiven linjan” mukainen realismi toimi hyvin sodanjälkeisinä vuosina ja vielä 1960-luvun kriisien aikana saaden laajan hyväksynnän kansalaisten keskuudessa. Myös ulkomailla Suomen varovainen ulkopolitiikka sai tunnustusta, mistä parhaana osoituksena oli Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssin isännyys 1970-luvulla.
