Suomen aseman vakiintuminen 1947 - 1948

245 3

  • Myöhemmin on kiistelty siitä, oliko kaappausuhka todellinen vai keksitty.
  • Kommunisteilla ei ollut Neuvostoliiton tukea kaappaushankkeelle eikä
    puolueen johto tehnyt päätöstä kaappauksesta.
  • Kommunistinen puolue valmistautui siihen, että sopimusneuvottelut
    ajautuisivat kriisiin.
  • Silloin Paasikivi olisi joutunut kommunistien painostuksen kohteeksi tai
    seurauksena olisi voinut olla jopa vallankaappausyritys.
  • Yya-sopimuksen allekirjoittamisen ja ratifioinnin jälkeen vallankaappauksen
    mahdollisuus pieneni olennaisesti.

SKS 3 logo pikku  

245 3

  • Myöhemmin on kiistelty siitä, oliko kaappausuhka todellinen vai keksitty.
  • Kommunisteilla ei ollut Neuvostoliiton tukea kaappaushankkeelle eikä
    puolueen johto tehnyt päätöstä kaappauksesta.
  • Kommunistinen puolue valmistautui siihen, että sopimusneuvottelut
    ajautuisivat kriisiin.
  • Silloin Paasikivi olisi joutunut kommunistien painostuksen kohteeksi tai
    seurauksena olisi voinut olla jopa vallankaappausyritys.
  • Yya-sopimuksen allekirjoittamisen ja ratifioinnin jälkeen vallankaappauksen
    mahdollisuus pieneni olennaisesti.

SKS 3 logo pikku  

Lisää aiheesta

Jälkeenpäin on paljon kiistelty siitä, oliko kaappauksen uhka todellinen vai keksitty kommunistien vastainen propagandatoimi. Voidaan pitää jo varmistettuna, ettei Suomen kommunistisella puolueella ollut ainakaan Neuvostoliiton tukea kaappaushankkeelle eikä puolueen johto tehnyt mitään päätöstä toteutuksesta.

Kaappausuhka ja yya-sopimuksen aikaansaaminen liittyivät selvästi yhteen, mutta vaikutussuhteita ei ole aivan helppo määrittää. Sekä Suomen hallitus että kommunistipuolueen jäsenet valmistautuivat kaikesta päättäen sellaisen tilanteen varalle, että sopimusneuvottelut ajautuisivat kriisiin tai sopimusta ei lopulta syntyisikään. Molemmissa tapauksissa olisi odotettavissa vähintään kommunistien käynnistämä raivokas kampanja Paasikiveä vastaan tai jopa suora vallankaappausyritys.

Paasikiven kannalta oli kuitenkin tuossa tilanteessa tarpeellista näyttää sekä ulkomaisille tarkkailijoille että kotimaassa kansalaisille, että vaaraa pidettiin todellisena ja toimet mitoitettiin sen mukaisesti. Hän pystyi siten vahvistamaan kuvaa määrätietoisesta johtajasta, joka yya-sopimuksen teosta huolimatta kykenee itsenäiseen päätöksentekoon.

Sen sijaan ei tunnu todennäköiseltä, että sopimuksen allekirjoittamisen ja ratifioimisen jälkeen enää olisi ollut kommunistien vallankaappauksen vaaraa, koska yya-sopimuksen teksti ei sisältänyt mitään määräyksiä, jotka olisivat sisäpoliittisesti menneet yli Pariisin rauhansopimuksen artikloista.


Kirjallisuutta: Osmo Jussila, Suomen tie 1944 - 1948 (1990), s. 195 - 252; Tuomo Polvinen, J.K. Paasikivi. Valtiomiehen elämäntyö 4 (1999), s. 491 - 515; Kimmo Rentola, Niin kylmää että polttaa (1997), s. 35 - 56; Kimmo Rentola, Stalin ja Suomen kohtalo (2016); Juhani Suomi, Suomi, Neuvostoliitto ja yya-sopimus (Tammi 2016); Pekka Visuri, “YYA ja vallankaappausuhka” teoksessa Suomi ja kriisit (2003), s. 30 – 49; Pekka Visuri, Paasikiven Suomi suurvaltojen puristuksessa 1944-1947 (2015), s. 227-234.