Reaganin Yhdysvallat ja Gorbatshovin Neuvostoliitto

611 9

  • Ohjuspuolustushanke osoittautui liian vaativaksi jopa amerikkalaisten
    voimavaroille.
  • Se vaikutti kuitenkin strategisten ydinaseiden vähentämisneuvottelujen
    aloittamiseen.
  • Presidentti Reagan ja Neuvostoliiton uusi johtaja Mihail Gorbatshov sopivat
    vuosina 1985–1986 neuvottelujen tavoitteista ja periaatteista.

SKS 3 logo pikku

  Legendaarinen kuva Genevestä marraskuulta 1985: Reagan ja Gorbatshov sopivat ydinaseiden vähentämisneuvottelujen kiirehtimisestä.

611 9

  • Ohjuspuolustushanke osoittautui liian vaativaksi jopa amerikkalaisten
    voimavaroille.
  • Se vaikutti kuitenkin strategisten ydinaseiden vähentämisneuvottelujen
    aloittamiseen.
  • Presidentti Reagan ja Neuvostoliiton uusi johtaja Mihail Gorbatshov sopivat
    vuosina 1985–1986 neuvottelujen tavoitteista ja periaatteista.

SKS 3 logo pikku

  Legendaarinen kuva Genevestä marraskuulta 1985: Reagan ja Gorbatshov sopivat ydinaseiden vähentämisneuvottelujen kiirehtimisestä.

Lisää aiheesta

Presidentti Reaganin kauden alkaessa tammikuussa 1981 oli meneillään uusi ydinasevarustelun vaihe ja blokkien välinen propagandasota kiivaimmillaan. Myös jo aikaisemmin sovitut strategisten ydinseiden vähentämistoimet olivat keskeytyksissä.

Vuonna 1983 julkistettu, strategisten ohjusten (ICBM) torjuntakykyyn tähtäävä puolustusaloite (SDI) näytti aloittavan uuden varustelukierteen, joka ulottuisi avaruuden käyttöön sotilastarkoituksiin. Vaikka avaruuteen sijoitettava torjuntajärjestelmä, ”tähtien sota”, osoittautui jo muutaman vuoden kuluessa liian vaativaksi jopa amerikkalaisten voimavaroille ja silloiselle tekniikan tasolle, sen valmistelu kuitenkin myötävaikutti ydinaseiden vähentämisneuvottelujen aloittamiseen. Neuvottelut koskivat sekä mannertenvälisiä että Eurooppaan sijoitettuja ydinaseita, mutta ne etenivät hyvin hitaasti.

Neuvostoliitto piti 1980-luvun puolivälissä strategisten ydinaseiden vähentämissopimukselle ehtona Yhdysvaltojen luopumista suunnitellusta ohjustentorjuntajärjestelmästä. Kun Yhdysvallat ei siihen suostunut, neuvottelut eivät edistyneet.

Presidentti Reagan ja Neuvostoliiton uusi johtaja Mihail Gorbatshov tapasivat Genevessä marraskuussa 1985. Kaksi päivää kestäneissä virallisissa neuvotteluissa lähinnä todettiin kummankin osapuolen eriävät näkemykset kansainvälisestä tilanteesta ja asevarustelusta. Kahden kesken käydyssä keskustelussa suurvaltajohtajat kuitenkin olivat yksimielisiä siitä, että suhteita on parannettava. He sopivat edistävänsä toimia, joilla pyrittäisiin jännityksen lieventämiseen. Näihin kuului myös ydinaseistuksen vähentämisneuvottelujen jatkaminen.

Reykjavikin tapaamisessa vuonna 1986 Reagan ja Gorbatshov päättivät kiirehtiä ydinaseiden vähentämiseen tähtääviä neuvotteluja sekä sopivat niiden tavoitteista ja periaatteista. Kävi ilmi, että he olivat noiden tavoitteiden asettelussa varsin yksimielisiä ja kannattivat merkittäviä ydinaseistuksen vähennyksiä. Ongelmana kummallakin johtajalla oli kuitenkin omien hallintokoneistojensa vakuuttaminen merkittävien aserajoitustoimien tarpeellisuudesta ja vähennysten suoritusperiaatteista.


Kirjallisuutta: Alan Axelrod, The Real History of the Cold War (2009), s. 396-409; John Lewis, Gaddis, The Cold War (2005), s. 222-228; Jeremy Isaacs - Taylor Downing, Cold War (1998), s. 333-373; Henry Kissinger, Diplomacy (1994), s. 762-803; Walter LaFeber, America, Russia, and the Cold, War, 1945 - 2000 (2002), s. 315-342; Martin McCauley, Russia, America and the Cold War 1949 - 1991 (2004), s. 76-93; Olav Njolstad (ed.), The Last Decade of the Cold War (2004); Ronald Powaski, The Cold War (1998), s. 231-262; Robert Service, The End of the Cold War 1985-1991 (2015), s. 34-52; W.R. Smyser, From Yalta to Berlin (1999), s. 295-303.