Kamppailu Suomen puolueettomuudesta 1970-luvulla

424 6

  • Urho Kekkosen presidenttikautta jatkettiin vuonna 1973 poikkeuslailla.
  • Tarkoituksena oli taata EEC-vapaakauppasopimuksen voimaantulo.
  • Kekkonen käytti toimivaltaansa myös Euroopan turvallisuus- ja yhteistyö-
    konferenssin valmistelujen vauhdittamiseen ja ”Saksan paketin” edistämiseen.
  • Vuoden 1978 presidentinvaalit pidettiin normaalisti, mutta suuret puolueet
    eivät asettaneet Urho Kekkoselle vastaehdokkaita.
  • Presidentti Kekkonen täytti pian 80 vuotta eikä enää hallinnut asioita entisellä
    taidolla ja aktiivisuudella.

SKS 3 logo pikku   Presidentti Urho Kekkonen                         Sdp:n puheenjohtaja Kalevi Sorsa                       Pääministeri Mauno Koivisto

424 6

  • Urho Kekkosen presidenttikautta jatkettiin vuonna 1973 poikkeuslailla.
  • Tarkoituksena oli taata EEC-vapaakauppasopimuksen voimaantulo.
  • Kekkonen käytti toimivaltaansa myös Euroopan turvallisuus- ja yhteistyö-
    konferenssin valmistelujen vauhdittamiseen ja ”Saksan paketin” edistämiseen.
  • Vuoden 1978 presidentinvaalit pidettiin normaalisti, mutta suuret puolueet
    eivät asettaneet Urho Kekkoselle vastaehdokkaita.
  • Presidentti Kekkonen täytti pian 80 vuotta eikä enää hallinnut asioita entisellä
    taidolla ja aktiivisuudella.

SKS 3 logo pikku   Presidentti Urho Kekkonen                         Sdp:n puheenjohtaja Kalevi Sorsa                       Pääministeri Mauno Koivisto

Lisää aiheesta

Eduskunnassa tarvittava määräenemmistö suostui vuoden 1973 alussa poikkeuslakiin Urho Kekkosen seuraavana vuonna päättyvän presidenttikauden jatkamiseksi neljällä vuodella. Tarkoituksena oli taata EEC-vapaakauppasopimuksen voimaantulo.

Kekkonen käytti toimivaltaansa myös Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssin valmistelujen vauhdittamiseen ja “Saksan paketin” edistämiseen. Samalla hän esti seuraajaehdokkaaksi kohonneen Ahti Karjalaisen poliittisen uran etenemisen. Sosiaalidemokraattien voimahahmoksi nousi Kalevi Sorsa, mutta Mauno Koivisto pysyi mielipidemittauksissa kansansuosikkina.

Vuonna 1978 presidentinvaalit pidettiin normaalisti, mutta suuret puolueet eivät asettaneet Urho Kekkoselle vastaehdokasta vaan ryhtyivät tukemaan häntä. Viimeiselle kaudelleen valittu Kekkonen täytti pian 80 vuotta eikä enää hallinnut asioita entisellä taidolla ja aktiivisuudella. Toisaalta selvää haastajaakaan ei noussut, eikä myöskään koettu vakavia poliittisia kriisejä.


Kirjallisuutta: Lauri Haataja, “Kekkosen aika” teoksessa Suomi 75. Itsenäisen Suomen historia 4 (1992), s. 75-80 ja 87-97; Martti Häikiö, Presidentin valinta (1993), s. 117-356; Kimmo Rentola, Vallankumouksen aave (2005); Urho Kekkosen päiväkirjat 4, 1975 - 1981 (2004); Kalevi Sorsa, Kansankoti ja punamulta (2003); Juhani Suomi, Taistelu puolueettomuudesta (1996), s. 362-417 ja 490-523; Liennytyksen akanvirrassa (1998), Umpeutuva latu (2000) ja Suomi, Neuvostoliitto ja yya-sopimus (2016), s. 352-412; Jarkko Vesikansa, Salainen sisällissota (2004), s. 264 - 296.