Rauhansopimuksessa määrättyjä sotakorvauksia oli suoritettu tavaratoimituksina jo vuoden 1944 lopulta alkaen. Vaikka korvausten suhteellinen rasitus kansantaloudelle vuosien kuluessa väheni, koettiin niiden päättyminen vuonna 1952 suurena helpotuksena. Tampellan toimittama viimeinen sotakorvausveturi numeroltaan 900 kukitettiin juhlavasti ja kuvattiin lehdistölle.

Korvausten rahallista arvoa on ollut vaikea määrittää hinnoitteluperusteiden ja rahanarvon suurten vaihtelujen vuoksi. Loppusummaksi on arvioitu 440 - 550 miljoonaa dollaria käyvän hintatason mukaisesti. Kansantuotteelle aiheutunut rasitus laski vuoden 1945 noin kuuden prosentin tasosta vuosina 1950 - 1951 jo kahden prosentin luokkaan ja vuonna 1952 lähelle yhtä prosenttia.

Sotakorvausten viimeiseksi nimetty tavarantoimituserä lähti Suomesta 19.9.1952. Tapahtuman kunniaksi valtioneuvosto järjesti Messuhallissa 23. syyskuuta kansalaisjuhlan, jossa pääpuheen piti pääministeri Urho Kekkonen.

Sotakorvausteollisuus, joka oli laajentunut erityisesti raskaan metalliteollisuuden aloille, jatkoi toimintaansa idänkaupan pitkäaikaisten tavaranvaihtosopimusten puitteissa.


Kirjallisuutta mm: Ilmari Harki, Sotakorvausten aika (1971) ja Tuomas Keskinen, Idänkauppa 1944 - 1987 (1987), s. 108 - 135.