Sodan aikana ja vielä sen päätyttyäkin oli havaittu, kuinka haavoittuva Suomen energiahuolto oli nestemäisten polttoaineiden tuontiriippuvuuden ja varastokapasiteetin puutteen vuoksi. Askel huoltovarmuuden parantamisen suuntaan otettiin vuonna 1948, kun Neste Osakeyhtiö perustettiin. Kuitenkin vasta Nesteen suunnitelmat öljynjalostamokapasiteetin rakentamiseksi herättivät ulkomaat pohtimaan, kuinka tärkeästä asiasta oli kysymys niiden etujen vaalimisen kannalta. Kylmän sodan asetelmassa ei ollut lainkaan samantekevää, mistä Suomi sai öljynsä ja millaisia riippuvuussuhteita siitä ehkä kehittyi.

Vuodesta 1946 alkaneella kymmenvuotiskaudella öljytuotteiden kulutus Suomessa viisinkertaistui. Vuonna 1953 öljyn tuonti kääntyi lännen johtoasemasta selvästi itävoittoiseksi niin, että lähivuosina idästä tuotiin 80 - 90 prosenttia koko kulutuksesta. Tämä kehitys hälytti läntiset hallitukset ja öljy-yhtiöt yrittämään kehityssuunnan kääntämistä takaisin lännelle edulliseksi.

Nesteen suunnitelma öljynjalostamon rakentamiseksi tuli julkisuuteen vuonna 1954 ja aiheutti kiivaan polemiikin erityisesti Yhdysvalloissa ja Englannissa, miten se voitaisiin estää. Yhdysvallat lähetti marraskuussa 1954 Suomen hallitukselle nootin, jossa tiukin sanoin viitattiin jalostamoprojektin haitallisiin vaikutuksiin maiden välisille suhteille. Sitä seurasi pian Englannista samansisältöinen nootti.

Taustalla oli sekä poliittisia että kaupallisia intressejä. Länsivaltojen hallitukset epäilivät Suomen jalostamohankkeen tuottavan sitoutumisen itäöljyyn kaikkine poliittisine seurausvaikutuksineen. Toisaalta suuret läntiset öljy-yhtiöt Esso, Gulf ja Shell pelkäsivät menettävänsä markkinat Suomessa valtiolliselle Nesteelle, joka käyttäisi edullista itäöljyä. Vaikka Suomen öljymarkkinat olivat noille jättiläisyhtiöille häviävän pienet, Suomen strateginen asema teki asian kiinnostavaksi.

Suomessa tiedettiin, että länsivallat olivat öljyasioissa valmiit myös voimatoimiin, sillä Lähi-idässä oli juuri pelattu kovaa peliä Iranin öljyvarojen pitämiseksi lännen valvonnassa. Iranin öljyn kansallistamisesta vastannut Mossadek kaadettiin ja korvattiin länsimielisellä shaahilla.

Nesteen jalostamohanke eteni paljolti kauppa- ja teollisuusministeriön ylijohtajan Uolevi Raaden ideoimana. Hän teki venäläisten kanssa edullisia sopimuksia ja sai itäviennin kasvusta kiinnostuneen teollisuuden tuen. Vuoden 1954 lopulla eduskunta hyväksyi Nesteen monipuolisen kehittämisen itsenäiseksi öljynjalostajaksi, ja Uolevi Raade valittiin pääjohtajana toteuttamaan mittavaa ohjelmaa. Ensimmäinen jalostamo rakennettiin Naantaliin, missä oli jo valmiina sodan aikana rakennettuja öljyvarastoja. Poliittinen kompromissi syntyi, kun amerikkalaiset kytkettiin jalostamon rakentamiseen ja raakaöljy saatiin lähinnä Neuvostoliitosta.


Lähteenä Markku Kuisma, Kylmä sota kuuma öljy (1997), s. 11 - 245.