Neuvostoliiton johtaja Josif Stalin kutsui Yhdysvaltojen presidentin F.D. Rooseveltin ja Englannin pääministerin Winston Churchillin konferenssiin, joka pidettiin Krimillä Jaltassa 4. - 11.2.1945. Tämä “kolmen suuren” viimeiseksi jäänyt yhteinen tapaaminen oli tarkoitettu hahmottamaan “uuden maailmanjärjestyksen” suuntaviivat sodan jälkeen.

Päätöksenteko keskittyi poliittisiin kysymyksiin, sillä Saksan häviö näytti jo selvältä eikä Japanin arvioitu yksinään jatkavan enää kauaa sodankäyntiä. Yhdysvalloille oli kuitenkin tärkeää saada Neuvostoliitolta lupaus yhtyä sotaan Japania vastaan kahden - kolmen kuukauden kuluttua Saksan antautumisesta.

Neuvostoliiton joukot olivat juuri edenneet Oder-joelle, noin 60 kilometrin päähän Berliinistä, kun taas läntisten liittoutuneiden asevoimat olivat vielä Reinin takana vasta valmistelemassa etenemistä Saksaan. Tämä asetelma antoi Stalinille suuren edun, johon myötävaikutti myös Rooseveltin suuresti heikentynyt terveys. Avoimeksi jääneen Puolan kysymyksen ratkaisuun vaikutti suuresti se, että puna-armeija jo miehitti Puolaa ja niitä Saksan itäalueita, jotka oli periaatteessa päätetty liittää Puolaan. Stalinille riitti tosiasiassa vallitsevan tilanteen toteaminen.

Jaltan konferenssista annettiin “vapautetulle Euroopalle” julistus, joka pohjautui Atlantin julistuksen periaatteille. Sen käytännön merkitys jäi vähäiseksi.

Tärkeimmät päätökset

1. YK:n perustamiskokous päätettiin kutsua koolle Yhdysvaltoihin huhtikuun 25. päiväksi. Osallistujiksi oli määrä tulla Saksan ja Japanin vastaiseen liittoon yhtyneet valtiot eli Yhdistyneiden Kansakuntien julistuksen allekirjoittajamaat sekä eräät “liitännäisjäsenet”. Lisäksi kutsuttiin jäseniksi Ukraina ja Valko-Venäjä. Turvallisuusneuvoston pysyviksi jäseniksi kutsuttiin “kolmen suuren” lisäksi myös Kiina ja Ranska. Samalla sovittiin äänestysmenettelystä, joka takasi neuvoston pysyville jäsenmaille erioikeudet.

2. Saksan antautumisen jälkeen valta siellä oli määrä antaa Englannin, Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton muodostamalle ylimmälle johdolle. Saksan mahdollinen jako annettiin erityisen komitean valmisteltavaksi.

3. Saksan miehitystä varten Ranskalle annettiin vyöhyke, joka muodostettiin erottamalla alueet jo aiemmin sovituista Englannin ja Yhdysvaltojen miehitysvyöhykkeistä.

4. Saksa määrättiin suorittamaan sotakorvaukset liittoutuneille sodan aikana aiheuttamistaan vahingoista. Korvaukset oli määrä kohdentaa niille maille, jotka olivat eniten kärsineet sodasta ja myötävaikuttaneet merkittävästi voiton saavuttamiseen. Sotakorvaussuorituksien piti tapahtua: a) Kahden vuoden kuluessa teollisuuslaitosten tai muun omaisuuden luovutuksina, jotka heikentävät pysyvästi Saksan kykyä sotilaalliseen toimintaan. b) Vuosittain tehtävinä tavaranluovutuksina suoraan tuotannosta ja c) Saksalaisen työvoiman luovutuksina korvauksien saajien käyttöön. Lähtökohdaksi omaisuuden ja tavaroiden luovutusarvon määräämiselle erityisessä komissiossa oli määrä ottaa 22 miljardin dollarin kokonaissumma, josta Neuvostoliiton osuus olisi puolet. Englanti ei kuitenkaan hyväksynyt rahamäärien tai kiintiöiden määrittämistä tässä vaiheessa.

5. Tärkeimpien sotarikollisten (major war criminals) kohtelu tuli sopia ulkoministerien kesken.

6. Puolasta todettiin, että puna-armeijan vapautettua sen alueet täydellisesti Saksan vallasta maahan muodostetaan demokraattisille periaatteille pohjautuva laajapohjainen hallitus. Sen tehtäväksi tuli antaa vapaiden vaalien toimittaminen. Puolan itäraja määrättiin noudattelemaan ns. Curzonin linjaa (nykyistä Puolan itärajaa), ja kompensaationa Puolalle luovutettaisiin alueita pohjoisesta ja lännestä. Länsirajan kulku sovittiin määritettäväksi vasta myöhemmin rauhankonferenssissa.

7. Tehtiin useita erillisiä Kaakkois-Eurooppaa ja Irania koskevia päätöksiä.

8. Japanin tuli luovuttaa alueita Neuvostoliitolle, mm. Sahalinin saaren eteläosa ja Kurilien saariryhmä. Lisäksi Neuvostoliiton oli määrä saada tukikohtia ja liikenneyhteyksiä Kiinasta.