Blokkijaon vakiintuminen ja Suomen puolueettomuuspolitiikka 1956 - 1968

Selaa aikakauden sisältöä nuolista tai käynnistä slideshow. Kuva on myös linkki aikakauden artikkeleihin.
Selaa aikakauden sisältöä nuolista tai käynnistä slideshow. Kuva on myös linkki aikakauden artikkeleihin.
Selaa aikakauden sisältöä nuolista tai käynnistä slideshow. Kuva on myös linkki aikakauden artikkeleihin.
Selaa aikakauden sisältöä nuolista tai käynnistä slideshow. Kuva on myös linkki aikakauden artikkeleihin.
Selaa aikakauden sisältöä nuolista tai käynnistä slideshow. Kuva on myös linkki aikakauden artikkeleihin.

Kesän 1958 eduskuntavaaleja edeltänyttä vaalikamppailua leimasi ennen kaikkea vasemmiston sisäinen valtataistelu mutta myös maalaisliiton pyrkimys käyttää hyväksi Urho Kekkosen alkanutta presidentinkautta. SDP:llä oli vaikeuksia saada rivejään kootuksi, ja kommunistien hallitsema SKDL hyötyi vielä yleislakon jälkitunnelmista.

Sekä SDP että maalaisliitto menestyivät 6. - 7.7.1958 pidetyissä vaaleissa huonosti. Tärkeänä syynä olivat epäonnistuneet ja puolueita hajottaneet vaaliliitot, mutta vaalitulos kaikkiaan kuvasti SDP:n ja maalaisliiton sisäisten valataistelujen tilannetta.

Suurin yllätys oli SKDL:n kohoaminen seitsemän lisäpaikan voitollaan eduskunnan suurimmaksi puolueeksi. Myös oikeisto menestyi hyvin, sillä kokoomus sai viisi lisäpaikkaa. Häviäjiä olivat ennen kaikkea SDP, joka vaalien jälkeen vielä hajosi kahdeksi erilliseksi ryhmäksi pystyen lopulta pitämään entisestä 54 edustajan määrästä vain 38. SDP:sta lohjennut oppositio järjestyi seuraavana keväänä omaksi puolueeksi, joka tunnettiin lyhenteellä TPSL.

Eduskuntaan syntyneellä vasemmistoenemmistöllä ei ollut paljon käytännön merkitystä, koska SDP ja SKDL eivät suostuneet keskenään yhteistyöhön. Myöskään SDP:sta eronnut oppositio ei ollut riittävän voimakas yhteistyöosapuoli.

Maalaisliitolle viiden paikan tappio oli suuri pettymys, sillä puolueen johto ei osannut siihen varautua. Syyksi osoitettiin muun muassa Veikko Vennamon hajotustoiminta. Hänet erotettiin maalaisliitosta, minkä jälkeen Vennamo perusti kohta uuden puolueen, nimeltä Suomen Pientalonpoikien Puolue (SMP).

Vuoden 1958 eduskuntavaalit osoittivat, että puoluekenttä oli pahasti hajalla ja vanhat suurpuolueet SDP ja maalaisliitto suurissa vaikeuksissa. Sekä vasemmiston että oikeiston laidat olivat vahvistuneet. Tästä asetelmasta seurasi parin vuoden jakso, jonka aikana puolueiden keskinäinen yhteistyö oli erittäin vaikeaa ja sen mukaisesti hallitukset lyhytikäisiä. Sisäpoliittinen riitaisuus altisti Suomen myös ulkomaiden painostukselle kylmän sodan kireässä vaiheessa.


Lähteinä mm: Lauri Haataja, “Kekkosen aika” teoksessa Suomi 75. Itsenäisen Suomen historia 4 (1992), s. 35 - 43; Kari Hokkanen, Kekkosen maalaisliitto 1950 - 1962 (2003), s. 410 - 452; Henrik Meinander, Tasavallan tiellä (1999), s. 330 - 334; Juhani Suomi, Kriisien aika (1992), s. 132 - 134.