Blokkijaon vakiintuminen ja Suomen puolueettomuuspolitiikka 1956 - 1968

Selaa aikakauden sisältöä nuolista tai käynnistä slideshow. Kuva on myös linkki aikakauden artikkeleihin.
Selaa aikakauden sisältöä nuolista tai käynnistä slideshow. Kuva on myös linkki aikakauden artikkeleihin.
Selaa aikakauden sisältöä nuolista tai käynnistä slideshow. Kuva on myös linkki aikakauden artikkeleihin.
Selaa aikakauden sisältöä nuolista tai käynnistä slideshow. Kuva on myös linkki aikakauden artikkeleihin.
Selaa aikakauden sisältöä nuolista tai käynnistä slideshow. Kuva on myös linkki aikakauden artikkeleihin.

Puolustusrevisio oli mietinnössään vuonna 1949 ehdottanut lähinnä ministereistä ja puolustusvoimien johdosta kokoonpannun puolustusneuvoston perustamista. Se oli tarkoitettu toimimaan samalla ministerivaliokuntana, joten sotilasjäsenille ei olisi annettu äänioikeutta. Puolustusvoimien johto oli lausunnoissaan asettunut vastustamaan sotilasjäsenien jättämistä ilman äänivaltaa. Silti sekään ei suoranaisesti esittänyt paluuta 1930-luvun malliin, jolloin marsalkka Mannerheim oli toiminut upseereista kokoonpannun puolustusneuvoston johdossa. Pääesikunta suositteli, että puolustusneuvostosta tulisi totaalisen sodan johtoelin sekä rauhan että sodan aikaa varten.

Kesällä 1956 hallituksen piirissä ryhdyttiin konkreettisiin puolustusneuvoston perustamisen valmistelutoimiin. Puolustusministeriöstä todettiin, että puolustusneuvostoa tarvittaisiin puolustusministeriön ja pääesikunnan yläpuolelle valmistelemaan totaalista puolustusta.

Asetus puolustusneuvostosta annettiin 21.3.1957. Jäseniksi määrättiin pääministeri, puolustusministeri, ulkoasiainministeri, sisäasiainministeri, valtiovarainministeri, kauppa- ja teollisuusministeri, puolustusvoimain komentaja ja yleisesikunnan päällikkö. Lisäksi tasavallan presidentti voi kutsua jäseneksi muitakin ministereitä ja asiantuntijoita. Puheenjohtajana määrättiin toimimaan pääministeri tai tasavallan presidentti, silloin kun hän otti osaa kokouksiin. Puolustusneuvoston tehtäviksi annettiin sotilaspoliittisen tilanteen seuraaminen, puolustustehtävien suunnittelu, valtakunnan puolustuksen perussuunnitelmien tarkastaminen, rahoitussuunnitelmien valmistaminen ja eri alojen maanpuolustusvalmistelujen ohjaaminen.

Toimintansa puolustusneuvosto pääsi aloittamaan helmikuussa 1958. Työskentely oli heti ensimmäisenä vuonna aktiivista, sillä kokouksia pidettiin melkein kaksi kertaa kuussa.


Lähteinä: Vilho Tervasmäki, Puolustusneuvosto vuosina 1958 - 1983 (1983), s. 17 - 25 ja Pekka Visuri, Puolustusvoimat kylmässä sodassa (1994), s. 150 - 153.