Blokkijaon vakiintuminen ja Suomen puolueettomuuspolitiikka 1956 - 1968

Selaa aikakauden sisältöä nuolista tai käynnistä slideshow. Kuva on myös linkki aikakauden artikkeleihin.
Selaa aikakauden sisältöä nuolista tai käynnistä slideshow. Kuva on myös linkki aikakauden artikkeleihin.
Selaa aikakauden sisältöä nuolista tai käynnistä slideshow. Kuva on myös linkki aikakauden artikkeleihin.
Selaa aikakauden sisältöä nuolista tai käynnistä slideshow. Kuva on myös linkki aikakauden artikkeleihin.
Selaa aikakauden sisältöä nuolista tai käynnistä slideshow. Kuva on myös linkki aikakauden artikkeleihin.

Suomen suurlähettiläs Eero A. Wuori vastaanotti ulkoministeri Gromykolta Moskovassa 30. lokakuuta kello 8.15 Suomen aikaa nootin, joka tuli julkiseksi vielä samana päivänä illalla Moskovan radion uutislähetyksessä. Presidentti Urho Kekkonen oli päättelemässä vierailuaan Yhdysvalloissa saadessaan kuulla nootista. Hän lähetti heti ulkoministeri Ahti Karjalaisen Suomeen mutta itse jatkoi vielä pari päivää epävirallista osuutta vierailuohjelmastaan.

Kaikkiaan noin 11 konekirjoitusliuskaa suomennoksena käsittäneen nootin sisällöstä suurin osa käsitteli Neuvostoliiton näkemyksiä Pohjois-Euroopan ja Itämeren alueen turvallisuuspoliittisesta tilanteesta ja erityisesti Länsi-Saksan varustautumisen tuomista uhkista. Lopussa oli suoranaisesti Suomelle suunnattu esitys:

“ Ottaen huomioon edellä esitetyn, Neuvostoliiton hallitus kääntyy Suomen hallituksen puoleen ehdottaen konsultaatioita toimenpiteistä molempien maiden rajojen puolustuksen turvaamiseksi Länsi-Saksan ja sen kanssa liitossa olevien valtioiden taholta ilmenevän sotilaallisen hyökkäyksen uhkan johdosta, siten kuin tätä on edellytetty Neuvostoliiton ja Suomen kesken solmitussa sopimuksessa ystävyydestä, yhteistoiminnasta ja keskinäisestä avunannosta. Mainittujen neuvottelujen ajasta ja paikasta voitaneen sopia diplomaattiteitse.”

Suurlähettiläs Wuori välitti tiedon nootista heti puhelimitse Helsinkiin ulkoasiainministeriön poliittisen osaston päällikölle Jaakko Hallamalle, joka oli saanut jo nimityksen valtiosihteeriksi ja toimi presidentin ulkomaanmatkan aikana ministeriössä vanhimpana (valtiosihteerin asemassa olevana) vastuuhenkilönä.

Suomessa ei luonnollisesti tiedetty, miten nootti oli syntynyt ja miksi se oli lähetetty. Ulkoministeri Gromykon 16.10.1961 esimiehilleen laatima noottiluonnoksen saatekirje antaa siitä eräitä viitteitä. Kirjeensä lopuksi Gromyko arvioi vaikutuksia Suomessa seuraavasti:

“Suomen hallitukselle lähetettävä nootti asettaa Neuvostoliiton ulkoasiainministeriön mielestä presidentti Kekkosen vastustajat ja maan taantumukselliset piirit vaikeaan tilanteeseen, (piirit) jotka vastustavat Saksan kanssa tehtävää rauhansopimusta ja jotka pyrkivät oikeuttamaan saksalaisen militarismin ja revansismin. (Nootti) auttaa Suomessa niitä voimia, jotka vastustavat militarismin elpymistä Länsi-Saksassa ja jotka kannattavat Suomen nykyistä ulkopoliittista linjaa.”


Lähteenä Pekka Visuri, “Noottikriisi 1961" teoksessa Tuomas Forsberg ym. (toim.), Suomi ja kriisit (2003), s. 55 ja siinä mainitut asiakirjalähteet.