J.K. Paasikiven ja Urho Kekkosen edustaman ulkopoliittisen ajatussuunnan ja heidän mukaansa nimitetyn linjan puolustaminen oli taustana Paasikivi-seuran perustamiselle 27.11.1958. Silloin elettiin “yöpakkasiksi” kutsutun kriisin keskellä, jolloin seuran perustajat katsoivat aiheelliseksi myös irtisanoutua Neuvostoliitossa kritiikkiä herättäneestä Fagerholmin hallituspohjasta.

Perustajajäseniin lukeutuneen Jan-Magnus Janssonin mukaan seura edusti uudenlaista isänmaallisuutta, joka halusi tehdä eroa vanhanaikaiseen militaristiseen ja venäläisvastaiseen asenteeseen ja edistää uutta luonteeltaan “humaania, rauhanomaista ja edistyksellistä” isänmaallisuutta, joka antoi sisällön “Väinö Linnan ja Urho Kekkosen tasavallalle”.

Seuran ensimmäinen puheenjohtaja Reino Kuuskoski kuului Kekkosen ystäväpiiriin, mutta johtopaikoille tuli myös kansanpuolueiden, sosiaalidemokraattien ja kokoomuksen edustajia sekä puolueisiin kuulumattomia henkilöitä. Äärivasemmistoa tai äärioikeistoa ei ollut edustettuna seuran alkuvaiheissa.

Toimintaan kuului esitelmätilaisuuksia, matkoja ja ulkopoliittisen kirjoittelun edistämistä. Erityisen huomion kohteena alkuvaiheissa oli suhteiden parantaminen Neuvostoliittoon ja pohjoismaihin. Yhteistyö Kekkosen uudelleenvalinnan hyväksi työskennelleen toimikunnan kanssa oli läheistä, jolloin toiminta vuonna 1961 suuntautui lähinnä Honka-liittoa vastaan. Siinä tilanteessa seura sai myös oman, Eino S. Revon aluksi toimittaman lehden. Vaalitaistelussa Honka-liiton taholta arvosteltiin Kekkosen kannatusyhdistykseksi ryhtynyttä Paasikivi-seuraa tämän nimen väärinkäytöstä, sillä Kekkosen vastustajat katsoivat olevansa Paasikiven linjalla.

Noottikriisin aikaan marraskuussa 1961 Paasikivi-seuran johtoon nousi everstiluutnantti Wolf Halsti, joka oli saanut tunnustusta sotilaspoliittisten analyysiensä vuoksi. Halsti ei kuulunut Kekkosen tuttavapiiriin eikä mihinkään puolueeseen mutta kannatti Paasikiven ja Kekkosen edustamaa ulkopolitiikkaa. Häntä voitiin luonnehtia “riippumattomaksi liberaaliksi”.

Urho Kekkosen toisen presidenttikauden aikana Paasikivi-seura toimi lähinnä foorumina ulkopoliittisille puheille ja kirjoituksille. Kekkosen monista esiintymisistä seuran tilaisuuksissa tunnetuin lienee kokous toukokuussa 1963, jolloin hän julkisti aloitteensa Pohjoismaiden ydinaseettoman vyöhykkeen muodostamiseksi. Ulkopolitiikka-lehdessä julkaistiin sekä virallisia kantoja että keskustelupuheenvuoroja. Seuran alkuvaiheen aktiiveihin kuuluneiden henkilöiden kirjoittamista teoksista mainittakoon Kalervo Siikalan Kansallinen realismi (1960). Hän vaikutti myös merkittävästi Ulkopoliittisen instituutin perustamiseen. Sen julkaisutoiminnan aloitti Risto Hyvärinen kirjalla Aseidenriisuntaongelma vuonna 1964.


Lähteenä: Osmo Apunen, Linjamiehet (2005), s. 29 - 217.