Blokkijaon vakiintuminen ja Suomen puolueettomuuspolitiikka 1956 - 1968

Selaa aikakauden sisältöä nuolista tai käynnistä slideshow. Kuva on myös linkki aikakauden artikkeleihin.
Selaa aikakauden sisältöä nuolista tai käynnistä slideshow. Kuva on myös linkki aikakauden artikkeleihin.
Selaa aikakauden sisältöä nuolista tai käynnistä slideshow. Kuva on myös linkki aikakauden artikkeleihin.
Selaa aikakauden sisältöä nuolista tai käynnistä slideshow. Kuva on myös linkki aikakauden artikkeleihin.
Selaa aikakauden sisältöä nuolista tai käynnistä slideshow. Kuva on myös linkki aikakauden artikkeleihin.

Suomi oli käynyt vuoden 1962 kuluessa sitkeitä neuvotteluja Pariisin rauhansopimuksen 1947 allekirjoittajamaiden kanssa, jotta sopimuksen 17. artiklassa mainittu kielto hankkia “ohjattavia ammuksia” eli ohjuksia saataisiin tulkituksi siten, että puolustukselliset ohjukset sallittaisiin. Ongelma koski lähinnä ilmatorjuntaohjuksia, joiden sallimista Englanti vastusti pitkään lähinnä Yhdysvaltojen painostuksen vuoksi. Neuvostoliitto sen sijaan oli valmis myymään Suomelle myös ilmatorjuntaohjuksia. Englannin eräillä ehdoilla varustettu myönteinen vastaus saatiin kuitenkin lokakuussa 1962. Lopulta myös amerikkalaisten painostuksen alaisena ollut Kanada suostui esitykseen joulukuussa.

Asiasta tiedottaminen vaati tarkkaa harkintaa. Ulkoasiainhallinnon ja Pääesikunnan kesken sovittiin ratkaisusta, jonka mukaan kumpikin antoi oman alansa tiedotteen.

Pääesikunta tiedotti 9.1.1963:

“Neuvotteluissa, joita on käyty materiaalitoimituksista puolustusvoimille vuonna 1962 ensimmäisessä lisämenoarviossa myönnetyn tavaraluotto-osuuden, 12 mrd vmk:n puitteissa (v. 1962 käytettyä “vanhaa markkaa”, P.V.), on Moskovassa allekirjoitettu asianmukaiset hankintasopimukset, ja kaikki suomalaisen valtuuskunnan jäsenet ovat palanneet kotimaahan. Toimitukset tulevat käsittämään laivueen ilmataisteluohjuksin varustettuja MiG-21 torjuntahävittäjiä, kaksi Riga-luokan vartiolaivaa, kauaskantoista tykistöä, merimoottoreita kotimaisilla telakoilla rakennettavia nopeita vartioveneitä varten sekä erän amfibiopanssarikalustoa. Hankittu materiaali soveltuu hyvin meidän olosuhteisiimme, ja se toimitetaan Suomeen pääosin vuoden 1963 aikana. Samanaikaisesti on Englannissa käyty neuvotteluja Vigilant-panssarintorjuntaohjusten ostamisesta maahamme. Neuvottelut tästä hankinnasta on myös käyty loppuun.”

Ulkoasiainministeriö tiedotti samana päivänä:

“Pääesikunnan tänään antaman puolustusvoimien hankintoja koskevan tiedonannon johdosta ulkoasiainministeriö ilmoittaa, että ennen kuin tiedonannossa mainitut hävittäjä- ja panssarintorjuntaohjusten ostot on tehty, on Suomen hallitus päässyt yhteisymmärrykseen rauhansopimuksemme allekirjoittajamaiden kanssa sopimuksen sellaisesta tulkinnasta, mikä sallii Suomen hankkia puolustustarkoituksiin soveltuvia mainitunlaisia ohjusaseita.”

Hallituksen taholta annettiin myös ymmärtää, että saatua rauhansopimuksen tulkintaa voitiin pitää tunnustuksena Suomen puolueettomuuspolitiikalle. Näin se myös esitettiin lehtien pääkirjoituksissa ja tuota käsitystä toistettiin eri yhteyksissä.


Lähteinä mm: Pertti Salminen, Puolueettomuuden nimeen (19959, s. 183 - 187; Sakari Simelius, Puolustusvoimien puolesta (1983), s. 194 - 196 ja Pekka Visuri, Puolustusvoimat kylmässä sodassa (1994), s. 202 - 204.