Blokkijaon vakiintuminen ja Suomen puolueettomuuspolitiikka 1956 - 1968

Selaa aikakauden sisältöä nuolista tai käynnistä slideshow. Kuva on myös linkki aikakauden artikkeleihin.
Selaa aikakauden sisältöä nuolista tai käynnistä slideshow. Kuva on myös linkki aikakauden artikkeleihin.
Selaa aikakauden sisältöä nuolista tai käynnistä slideshow. Kuva on myös linkki aikakauden artikkeleihin.
Selaa aikakauden sisältöä nuolista tai käynnistä slideshow. Kuva on myös linkki aikakauden artikkeleihin.
Selaa aikakauden sisältöä nuolista tai käynnistä slideshow. Kuva on myös linkki aikakauden artikkeleihin.

Puolustusvoimien tärkein rauhanajan tehtävä, henkilöstön koulutus, perustui 1960-luvun alussa lähinnä toisen maailmansodan loppuvaiheen kokemuksiin, joita yritettiin sovittaa ydinasekauden vaatimuksiin. Suurhyökkäyksen torjuntaan tähtäävät sotatoimet oli määrä käydä syvällä vyöhykkeellä. Maavoimien reservin sodan ajalta periytynyt materiaali sitoi käyttämään myös senaikaista linjapuolustuksen taktiikkaa, sanoivat ohjesäännöt mitä tahansa. Koulutusta silti uudistettiin olettaen, että materiaalitilanne vähitellen paranisi.

Ratkaisua materiaalipuutteen aiheuttamaan ongelmaan oli alettu etsiä sissitoiminnan laajentamisesta tai jopa sissisodan opeista. Pisimmälle vietyjä ehdotuksia teki myöhempi Rajavartiolaitoksen päällikkö eversti Veikko Koppinen, joka halusi rakentaa koko puolustusjärjestelmän sissisodan käymiseen perustuvaksi. Hän kirjoitti esityksen työnimellä Sissisotamenetelmä. Se sai Pääesikunnassa hyvin torjuvan vastaanoton. Yleisesikunnan päällikkö kenraaliluutnantti T.V. Viljanen kirjoitti arvosteluunsa 1.6.1960: "Eversti Koppisen kirja perustuu siihen, että vastustaja on hyvin ritarillinen, valtavia elintarvikemääriä voidaan kätkeä jne. Kyseessä olisi vain kuukausissa (noin 9) laskettava sota. Vastustaja voi todellisuudessa siirtää väestön, polttaa asunnot, ampua miehet 'rauhoittaakseen' alueet 1 - 2 vuodessa." Valmistelut olisivat vaatineet laajan organisaation, joten tieto olisi levinnyt. "Onko se oikea tie Suomen nykyisessä asemassa?" kysyi Viljanen lopuksi ja suositteli sissisodan asemasta sissien käyttöä taistelussa kenttäarmeijan apuna, ei korvikkeena.

Koppisen käsikirjoitus "Räjähtävä tyhjyys", joka romaanin muodossa kertoi sissisodasta Kaakkois-Suomessa, jätettiin Pääesikunnan kehotuksesta julkaisematta. Se saattoi tuntua turhalta sensuurilta mutta oli jälkeenpäin arvioiden aivan oikea toimenpide.

Turvallisuuspoliittinen päämäärä puolustusvalmisteluilla oli puolueettomuuspolitiikan tukeminen ja edellytysten luominen mahdollisen eurooppalaisen sodan ulkopuolella pysymiseen -- siis sodanaikaiseen puolueettomuuteen. Mutta samalla oli oltava valmiina torjumaan Suomeen kohdistuvat hyökkäykset. Puolustuksen rakentaminen sissisodan vaihtoehdon varaan ei olisi täyttänyt turvallisuuspolitiikan asettamia vaatimuksia.

Tärkeintä 1960-luvun alussa oli ylläpitää eri puolustushaaroissa perustavaa taisteluvalmiutta ja sitä vastaavaa koulutusta. Meri- ja ilmavoimilla voitiin lähinnä tavoitella alueen valvonnan kykyä. Ilmatilassa sekin oli vaikeaa, kun korkealla lentäviä koneita ei pystytty silloisilla tutkilla havaitsemaan. Sisäasiainministeriön alainen rajavartiolaitos huolehti maarajojen vartioinnista. Varsinaiseen maan puolustamiseen hyökkäystä vastaan tarvittavaa kykyä oli maavoimilla, mutta liikekannallepano vaati runsaasti aikaa. Suomessa toisaalta arvioitiin, ettei maitse tapahtuvaa suurhyökkäystä ollut kovin nopeasti odotettavissa. Sissitoimintaa harjoiteltiin kaikissa maavoimien joukoissa. Se oli tarkoitettu täydennykseksi tavanomaiselle puolustustaistelulle, ei sen korvikkeeksi.


Lähteenä mm: Pekka Visuri, Puolustusvoimat kylmässä sodassa (1994), s. 169 - 172.