Blokkijaon vakiintuminen ja Suomen puolueettomuuspolitiikka 1956 - 1968

Selaa aikakauden sisältöä nuolista tai käynnistä slideshow. Kuva on myös linkki aikakauden artikkeleihin.
Selaa aikakauden sisältöä nuolista tai käynnistä slideshow. Kuva on myös linkki aikakauden artikkeleihin.
Selaa aikakauden sisältöä nuolista tai käynnistä slideshow. Kuva on myös linkki aikakauden artikkeleihin.
Selaa aikakauden sisältöä nuolista tai käynnistä slideshow. Kuva on myös linkki aikakauden artikkeleihin.
Selaa aikakauden sisältöä nuolista tai käynnistä slideshow. Kuva on myös linkki aikakauden artikkeleihin.

Käsite “henkinen maanpuolustus” oli Suomessa käytössä lähinnä kansainvälisesti tunnetun “psykologisen sodankäynnin” vastineena. Kylmän sodan oloissa 1960-luvun alusta lähtien katsottiin tarpeelliseksi huolehtia kansakunnan yhtenäisyydestä ja maanpuolustushengestä valtiollisin toimenpitein.

Vuonna 1960 asetettu komitea laati esityksen henkisen maanpuolustuksen tavoitteista ja tehtävistä. Komitea päätteli, että “totaalisen sodan vaatimusten haaste on pienille kansoille aivan erityisen voimakas, koska niiden mahdollisuudet aineellisilla aloilla ovat rajoitetut.” Todettuaan henkisen maanpuolustuksen sisältävän toimenpiteitä, joilla henkiset voimavarat suunnataan maanpuolustuksen hyväksi, komitea määritti sille laajan tehtävän: “Kun ideologisen sodankäynnin päämäärinä ovat yhteiskuntajärjestyksen perusteiden murtaminen ja ihmisten poliittisten, sosiaalisten ja taloudellisten mielipiteiden muuttaminen, sisältyy totaalisen sodan henkiseen maanpuolustukseen keskeisenä osana laillisen yhteiskuntajärjestyksen ja sen perusteiden vahvistamiseen tähtäävä toiminta.”

Vuonna 1963 asetettiin Henkisen maanpuolustuksen suunnittelukunta (HMS), joka aluksi keskittyi kansallisen yksimielisyyden korostamiseen ja yhteiskunnallisten ristiriitojen säätelyyn. Keinoina olivat julkaisutoiminta, tutkimusten teettäminen ja keskustelutilaisuuksien järjestäminen. Apuna oli nuoria sosiologeja, jotka pyrkivät soveltamaan erityisesti Yhdysvalloista saatuja oppeja suomalaiseen käytäntöön.

HMS teetti perustavia selvityksiä maanpuolustuksen henkisestä perustasta ja järjesti useita tilaisuuksia, joissa pohdittiin yhteiskunnallisia vaikuttamiskeinoja maanpuolustushengen kohottamiseksi. Niihin osallistui henkilöitä, jotka edustivat erilaisia yhteiskunnallisia näkemyksiä, mutta yleensä vallitsi yksimielisyys keskustelujen hyödyllisyydestä.

Erityisesti vasemmiston taholla heräsi kuitenkin kritiikkiä HMS:n toimintaa kohtaan, sillä se katsottiin paljolti sisäpoliittiseksi välineeksi porvarillisen hegemonian ylläpitämisessä. Vallinneessa uusvasemmiston nousun ilmapiirissä arvostelu vaikuttikin voimakkaasti siihen, että ryhdyttiin yleisemminkin epäilemään kansalaismielipiteen yhdenmukaistamiseen tähtäävien toimien järkevyyttä. Seuraavan vuosikymmenen puolivälissä HMS lakkautettiin ja tilalle perustettiin Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunta.


Lähteinä mm: Markku Haranne, “Henkinen maanpuolustus” teoksessa Strategian käsikirja (1983), s. 26 - 28; Veikko Löyttyniemi, “Henkinen maanpuolustus” teoksessa Suomen turvallisuuspolitiikan perusteet (1971), s. 141- 147; Pertti Salminen, Puolueettomuuden nimeen (1995), s. 203 - 206 ja 266 - 275; Vilho Tervasmäki, Puolustushallinto sodan ja rauhan aikana 1939 - 1978 (1978), s. 323 - 325.