Blokkijaon vakiintuminen ja Suomen puolueettomuuspolitiikka 1956 - 1968

Selaa aikakauden sisältöä nuolista tai käynnistä slideshow. Kuva on myös linkki aikakauden artikkeleihin.
Selaa aikakauden sisältöä nuolista tai käynnistä slideshow. Kuva on myös linkki aikakauden artikkeleihin.
Selaa aikakauden sisältöä nuolista tai käynnistä slideshow. Kuva on myös linkki aikakauden artikkeleihin.
Selaa aikakauden sisältöä nuolista tai käynnistä slideshow. Kuva on myös linkki aikakauden artikkeleihin.
Selaa aikakauden sisältöä nuolista tai käynnistä slideshow. Kuva on myös linkki aikakauden artikkeleihin.

Urho Kekkonen käytti jo toisen maailmansodan aikana Tukholmaa yhteydenpitopaikkana länteen, mutta hänellä ei ollut silti kovinkaan läheisiä suhteita ruotsalaisiin ennen 1960-lukua. Osasyynä tähän oli suomalaisten sosiaalidemokraattien tiivis yhteydenpito naapurimaata hallitsevaan veljespuolueeseen, jolloin tiedot Kekkosen toimista värittyivät sisäpoliittisten kamppailujen vuoksi usein kielteisiksi.

Tilanne muuttui vuonna 1964, kun Ingemar Hägglöf saapui Ruotsin suurlähettilääksi Helsinkiin. Suhteiden lämpiäminen ei aiheutunut vain suurlähettilään persoonasta, vaan hänen tulonsa osui ajankohtaan, jolloin SDP kääntyi Kekkoselle suopeaksi. Myös Ruotsissa toivottiin yhteistyön tiivistymistä. Hägglöf teki parhaansa ja sai aikaan hyvän keskusteluyhteyden Kekkosen kanssa. Samaan suuntaan vaikutti se, että silloin Tukholmassa suurlähettiläänä toiminut Eero A. Wuori kuului Kekkosen luottomiehiin.

Ruotsin lehdistö jatkoi Suomen politiikkaan ja Kekkoseen nähden kriittistä linjaa, mutta presidentti Kekkonen ja pääministeri Erlander “alkoivat ymmärtää hyvin toisiaan”, kuten ulkoministeri Karjalainen totesi. Presidentti kutsuttiin vierailulle Ruotsiin, ja sen toteutus huhtikuussa 1965 oli menestys. Kekkonen ja Erlander jatkoivat sitten tiivistä yhteydenpitoa, mutta 1970-luvun alussa pääministeriksi kohonneen Olof Palmen kanssa Kekkonen ei tullut aivan yhtä hyvin toimeen.

Noihin aikoihin tiivistyivät myös suomalais-ruotsalaiset taloussuhteet. Ruotsin teollisuuden korkeasuhdanne imi suomalaista työvoimaa, jota vapautui runsaasti maataloudesta. Vuosikymmenen lopulla Suomesta muutti yli 100 000 henkeä Ruotsiin.

Erityisesti on tarpeen mainita Ruotsin talouselämän mahtimiehen Marcus Wallenbergin läheinen yhteydenpito Kekkoseen. Se saattoi myötävaikuttaa ratkaisevasti mm. Valmetin ja Saabin yhteistyön kehittymiseen.

Taloudellisen yhteistyön tiivistämiseen tähdännyt Nordek-hanke 1960-luvun lopulla oli paljolti ruotsalaisten aloitteesta liikkeelle lähtenyt, mutta sen kaatoivat pohjoismaiden eriytyvät intressit. Suhteiden tilapäiseen viilenemiseen ja arkipäiväistymiseen vaikutti 1970-luvun alussa myös Hägglöfin kauden päättyminen Helsingissä keväällä 1971. Erlanderin jälkeen Ruotsin pääministerit eivät myöskään olleet yhtä innokkaita vaalimaan suhteita Suomeen.


Lähteinä mm: Osmo Apunen, Linjamiehet (2005), s. 161 - 167; Ingemar Hägglöf, Kauppatorin päiväkirja (1991); Max Jakobson, Tilinpäätös (2003), s. 69 - 108; Juhani Suomi, Presidentti (1994), s. 305 - 322 ja 457 - 470; Juhani Suomi, Taistelu puolueettomuudesta (1996), s. 105 - 110, 187 - 190 ja 480 - 482.