Liennytyksen kausi 1969 - 1979

Selaa aikakauden sisältöä nuolista tai käynnistä slideshow. Kuva on myös linkki aikakauden artikkeleihin.
Selaa aikakauden sisältöä nuolista tai käynnistä slideshow. Kuva on myös linkki aikakauden artikkeleihin.
Selaa aikakauden sisältöä nuolista tai käynnistä slideshow. Kuva on myös linkki aikakauden artikkeleihin.

Liitännäisjäsenyys vapaakauppaliitto Eftassa antoi Suomen ulkomaankaupalle 1960-luvulla hyvät kasvuedellytykset. Ongelmaksi nousi kuitenkin tietoisuus siitä, että Iso-Britannia ja eräät muut Eftan jäsenet pitivät vapaakauppaliittoa vain tilapäisratkaisuna ja tavoittelivat Euroopan talousyhteisön (EEC:n) jäsenyyttä. Suomen kannalta erityisen merkittävää oli, että Englanti, Tanska ja Norja jättivät jäsenhakemuksen talousyhteisölle jo vuosina 1961 ja 1962. Ranskan presidentti Charles de Gaulle vastusti EEC:n laajennusta, mutta hänen erottuaan vuonna 1969 tämä este poistui.

Suomi liittyi länsimaiden taloudellisen yhteistyöjärjestön OECD:n jäseneksi vuonna 1968. Tiedettiin, että Neuvostoliitto suhtautui siihen kielteisesti, mutta toisaalta järjestöllä ei ollut mitään poliittista tai ylikansallista päätösvaltaa. OECD toimi lähinnä informaation jakajana ja kaupallisen yhteistyön säätelijänä.

Kysymys EEC:n jäsenyydestä oli aivan toista luokkaa, sillä se ei sopinut yhteen puolueettomuuslinjan kanssa. Siksi Suomi lähti vuonna 1968 mukaan pohjoismaiden Nordek-hankkeeseen, jota voitiin pitää EEC-jäsenyyden korvikkeena sekä varajärjestelmänä Eftalle. Nordek ei kuitenkaan onnistunut, kun EEC vuonna 1969 avautui Tanskalle ja Norjalle.

Eftaan kuuluneista maista Iso-Britannia, Tanska ja Norja aloittivat vuonna 1970 EEC-jäsenyysneuvottelut yhdessä Irlannin kanssa. Ne johtivat muiden paitsi Norjan jäsenyyteen jo vuonna 1973. Supistuva Efta jäi silti elämään, ja sen jäsenet aloittivat jo vuonna 1970 tunnustelut vapaakauppasopimuksesta EEC:n kanssa. Varsinaiset neuvottelut alkoivat joulukuussa 1971 ja jatkuivat heinäkuuhun 1972. Sopimus teollisuustuotteiden vapaakaupasta EEC:n ja Efta-maiden välillä toimeenpantiin vuodesta 1973 alkaen. Eftaan jäi kuulumaan Ruotsi, Norja, Itävalta, Sveitsi, Portugali ja Islanti. Suomi jatkoi Eftan liitännäisjäsenenä samoilla oikeuksilla ja velvoitteilla kuin varsinaiset jäsenetkin.

Suomen ja EEC:n välisen teollisuustuotteiden vapaakauppasopimuksen aikaansaaminen oli monivaiheinen ja poliittisesti vaikea toimenpidesarja. Itse sopimusneuvottelut sujuivat nopeasti, mutta ongelmat olivat sekä sisäpoliittisia että Neuvostoliiton-suhteita koskevia. Suomen sopimusluonnoksen valmistuttua allekirjoitettavaksi jo vuonna 1972 Suomen hallitus kuitenkin viivytti allekirjoitusta lähinnä Neuvostoliiton toivomuksesta. Itäblokin (SEV-maiden) kanssa sovittiin taloussuhteiden jatkuvuudesta, ja presidentti Kekkonen varmisti ulko- ja sisäpoliittisin toimin, ettei syntyisi käsitystä Suomen ulkopoliittisen linjan muutoksesta. Vapaakauppasopimus tuli voimaan vuoden 1974 alusta, joten Suomi ei juuri myöhästynyt Efta-maiden aikataulusta.


Lähteinä mm: Jorma Kallenautio, Suomi kylmän rauhan maailmassa (2005), s. 321 - 3353; Ahti Karjalainen - Jukka Tarkka, Presidentin ministeri (1989), s. 164 - 170 ja 194 - 205; Mauno Koivisto, Liikkeen suunta (1997), s. 197 - 249; Tapani Paavonen, “Reunalta keskiöön”, teoksessa Suomalaisen yhteiskunnan poliittinen historia (2005), s. 233 - 238; Erkki Pihkala, Suomalaiset maailmantaloudessa keskiajalta EU-Suomeen (2001), s. 200 - 222; Juhani Suomi, Taistelu puolueettomuudesta (1996), s. 317 - 362 ja 456 - 490.