Suomi sodasta rauhaan

Neuvostoliiton yritys irrottaa Suomi sodasta
Neuvostoliiton suurhyökkäys
Saksan apu
Hyökkäyksen torjunta
Suomi etsii tietä rauhaan
Suomen marsalkka Mannerheim presidentiksi

Ison-Britannian hallitus hyväksyi ulkoministeri Anthony Edenin johdolla 9. elokuuta 1944 tehdyn laajan selvityksen Neuvostoliiton asemasta ja pyrkimyksistä itäisessä Euroopassa sodan päätösvaiheessa. Siinä arvioitiin Neuvostoliiton kärsineen sodassa niin suuria vaurioita, että se tulee keskittymään pitkäksi ajaksi jälleenrakennukseen. Neuvostoliitto työntäisi vaikutuspiiriään länteen erityisesti Balkanilla ja tavoittelisi tiukoin toimin Saksan pitämistä vaarattomana, mutta Skandinavian suunnalla sen arvioitiin pyrkivän yhteistyöhön. Englannin politiikkaa Suomen suhteen ulkoministeri Anthony Eden määritti seuraavasti: ”Vaikka me tietysti toivomme, että Suomelle jäisi jossain määrin ainakin kulttuurista ja taloudellista itsenäisyyttä sekä parlamentaarinen järjestelmä, Venäjän vaikutus tulee siellä olemaan joka tapauksessa vallitseva, eikä meillä ole mahdollisuuksia tai tärkeiden brittiläisten intressien kannalta edes aihetta kiistää tuota Venäjän vaikutusvallan kasvua.”

Sodan loppuvaiheissa Englannin hallituksessa vallitsi Suomen suhteen tiukka asenne, kuten ilmenee ulkoministeri Edenin vastauskirjeestä Tukholmaan lähettiläs Victor Malletille 21. elokuuta. Se annettiin myös painettuna ulkoministeriön jakeluun. Eden ilmoitti epäilevänsä suuresti, että Malletin esittämä tuki Suomelle helpottaisi maan irrottamista Saksan johtamasta liittokunnasta todeten: ”Suomi on jo kolme vuotta antanut suurta apua meidän vihollisellemme pidentämällä Venäjän rintamia, osallistumalla Leningradin piiritykseen ja toimittamalla Saksaan nikkeliä ja muita metalleja. Suomen hallitus on ollut läheisessä yhteistyössä Saksan kanssa ja keskeyttänyt rauhanneuvottelut sitoutuen Saksan kieltoon tehdä erillisrauhaa. On selvää, että Suomi tulee kuulumaan Neuvostoliiton vaikutuspiiriin ja että Yhdysvaltojen ja Ison-Britannian vaikutusmahdollisuudet rauhanehtojen määrityksessä ovat Neuvostoliittoon nähden vähäiset.” Sitten hän totesi, että Suomelle voidaan kyllä osoittaa sympatiaa mutta tärkeämpää olisi kiinnittää huomiota edellä mainittuihin realiteetteihin, joilla on käytännön vaikutusta. ”Suomalaisilla näyttää olevan tuhoisan virheellinen käsitys, jonka mukaan länsivallat tulisivat pelastamaan maan Neuvostoliitolta jollain sentimentaalisella perusteella. Sitä ei pitäisi meiltä ruokkia propagandalla.” Lopuksi hän ilmoitti kantanaan, ettei ole aihetta muuttaa Ison-Britannian politiikkaa Suomea suosivampaan suuntaan, sillä siten vaarannettaisiin vain tärkeämpiä intressejä herättämällä epäluuloja Moskovassa.

Lähteet: Pekka Visuri, Paasikiven Suomi suurvaltojen puristuksessa 1944-1947 (Docendo 2015), s. 57-58. Siinä mainitut lähteet ovat: Ulkoministeri Edenin muistio sotakabinetille ”Memorandum on Soviet Policy in Europe outside the Balkans" 9.8.1944, TNA, CAB 66/55 ja Edenin kirje Malletille Tukholmaan 21.8.1944. TNA, FO371/43163.